Vielä hiljan näytti siltä, että 15-vuotias norjalainen Jaga Jazzist olisi kehittymässä 1990-lukulaisesta, orgaanista ja elektronista ilmaisua yhteen sovittavasta kollektiivista lievien downtempo- ja aikalaisfuusio-oireiden siivittämänä monimenetelmäiseksi ja modulaariseksi postrock-mutaatioksi. What We Mustilla (2005) sen ominaissävyt palautuivatkin yhä harvemmin typeriin nurkanvaltausoperaatioihin, mutta gonginiskun avaamalla One-Armed Banditilla kymmenenhenkinen orkesteri pyrkii purkamaan musiikin aikasidonnaisuutta vieläkin varmaotteisemmin. Jäljelle on jäänyt harkittu avarakatseisuus, joka alistaa keinot tarkoituksille ja leikkeiden tavoin ääntä prosessoivat tekniikat soitolle.
Tortoisesta parhaiten tunnetun John McEntiren hienosti miksaama One-Armed Bandit on moneen suuntaan tempoileva, kerrostettu ja äänikuvaltaan rikas kokemus, jonka tuudittaviin yksityiskohtiin – painottomasti leijuviin kitaroihin, hienovireisesti ekvalisoituihin rytmiraitoihin ja minimalistisesti keriviin koskettimiin – jää helposti roikkumaan pitkäksi toviksi. Soinnikkaat esitykset ja majesteettiset sävellykset lukuisine ketjutettuine vaiheineen taantuvat kuitenkin herkästi sapluunaan, joka kallistuu 1970-luvun lopun etniseen fuusiojazziin ja aavistuksen matemaattiseen progeen kaikkine rangaistavine paheineen.