JARMO SAARI: Trubamolli

Arvio julkaistu Soundissa 2/2011.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Rockin ja jazzin aineksia fuusioivien kokoonpanojensa lisäksi lukemattomien artistien keikoilla ja levytyksillä koettu mestarikitaristi Jarmo Saari tekee uudella albumillaan odottamattoman aluevaltauksen. Leikkisästi nimetyllä Trubamollilla Saari debytoi laulajana ja sävelmänsä sanoittavana lauluntekijänä.

Arvio

JARMO SAARI
Trubamolli
Rockadillo

Rockin ja jazzin aineksia fuusioivien kokoonpanojensa lisäksi lukemattomien artistien keikoilla ja levytyksillä koettu mestarikitaristi Jarmo Saari tekee uudella albumillaan odottamattoman aluevaltauksen. Leikkisästi nimetyllä Trubamollilla Saari debytoi laulajana ja sävelmänsä sanoittavana lauluntekijänä.

Lähinnä klassisen musiikin parissa vaikuttavan harpisti Laura Hynnisen kanssa ja muutaman muun ystävän avustamana työstetylle Trubamollille Jarmo Saari on rakentanut linjakkaan kokonaisuuden. Levyn akustinen toteutus alleviivaa laulujen herkkää, niin parisuhteeseen kuin vanhemmuuteenkin liittyvän rakkauden täyttämää runollisuutta.

Albumin pienimuotoinen mutta tarvittaessa lennokaskin soitto pitää ilmaisun kevyenä ja silti tunnelmiltaan monipuolisena. Vuokralle tarjotaan -kappaleella kitaran ja alttoviulun ilakointi henkii espanjalaista eksotiikkaa. Uudeksi syntymäpäivälauluksi tarjoutuva Paljon onnea soi puolestaan lievästi afroisena. Ilmavan ja läpeensä raikkaan levyn ainoat lainatut tekstit ovat Aulikki Oksasen Missä armaani viipyy? ja lasta uneen tuudittava Nuku, nuku töyhtöhyyppä sekä Pentti Saarikosken Minä rakastan sinua, joka paljastuu lyhennelmäksi lauluyhtye Muksujen vuonna 1967 levyttämästä Niinkuin vierasta maata -klassikosta.

Jarmo Saari on tehnyt albumin, jonka henki ja olemus ovat huomattavasti lähempänä Pekka Strengiä kuin XL:ää.

Muut artistin levyarviot