John Mayall on tehnyt tribuutin miehelle, jota kunnioitti jo yli 40 vuotta sitten. Mayallin uraauurtavan kakkosalbumin Blues Breakers With Eric Claptonin (1966) helmiin kuului Freddie Kingin Hideaway, joka on pitänyt pintansa myös yhtenä Claptonin kitarismin tähtihetkistä.
In The Palace Of The King on jo otsikkona paljon puhuva, mutta viimeistään King Of The Kings tekee levyn toisena Mayall-originaalina asian selväksi. John Mayallin rankinglistalla Teksasin Freddie King on korkeammalla sijalla kuin kaimansa Albert tai B.B.
Levy koostuu paljolti Freddie Kingin soittamasta ohjelmistosta keskeisimpinä biisintekijöinään Don Nix ja Leon Russell. Se onkin yllätyksetöntä bluesin näkkileipää. Mayallin omasta verevyydestä ja Bluesbreakersin sinänsä osaavasta kitaristista Buddy Whittingtonista huolimatta levy etenee kuin automaattiohjauksella.
Vaikka John Mayallin viimeinen merkittävä julkaisu on The Turning Point (1969), niin bluesia on riittänyt näihin päiviin saakka. Ja jos 73-vuotias mies jaksaa yhtä vanhaksi kuin Time To Golla muistamansa lähes 100-vuotiaaksi elänyt äitinsä, niin tulee riittämään vastakin.
JOHN MAYALL & THE BLUESBREAKERS: In The Palace Of The King
Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
John Mayall on tehnyt tribuutin miehelle, jota kunnioitti jo yli 40 vuotta sitten. Mayallin uraauurtavan kakkosalbumin Blues Breakers With Eric Claptonin (1966) helmiin kuului Freddie Kingin Hideaway, joka on pitänyt pintansa myös yhtenä Claptonin kitarismin tähtihetkistä.
Arvio
JOHN MAYALL & THE BLUESBREAKERS
In The Palace Of The King
Eagle
In The Palace Of The King
Eagle