LAYO & BUSHWACKA!: Night Works

Arvio julkaistu Soundissa 08/2002.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Layo Paskin ja Matthew "Bushwacka" Benjamin ovat tehneet nykyaikaista tanssikamaa jo muutaman vuoden, mutta kaksikon tähti kirkastunee merkittävästi, kun lontoolainen The End -klubi on ottanut heidät erityissuojelukseensa edesmenneestä The Shamenista tutun Mr. C:n toimesta.

Arvio

LAYO & BUSHWACKA!
Night Works
XL

Layo Paskin ja Matthew "Bushwacka" Benjamin ovat tehneet nykyaikaista tanssikamaa jo muutaman vuoden, mutta kaksikon tähti kirkastunee merkittävästi, kun lontoolainen The End -klubi on ottanut heidät erityissuojelukseensa edesmenneestä The Shamenista tutun Mr. C:n toimesta. Herrojen ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyy klubin omalla merkillä eikä sen parissa pitkästy.

Night Worksin menoa on hankala lokeroida ja sehän on aina hyvä merkki. Napa löytyy jostain tech-housen ja deep housen tienoilta. Bassot ovat tuhteja, mutta eivät kumeita, vaan hyvinkin hengittäviä tempojen vaihdellessa miellyttävästi. Vokaalisamplet kaihtavat house-kliseitä ja hanakasti käsirumpuja ja muita perkussioita hyödyntävä groove on usein sensuellisti funky. Muutenkin yleisviritys on laaja-alaisesti musikaalinen ja tunnelmallisesti trippaava. Keittoa maustetaan jazzilla, bluesilla, hiphopilla, psykedelialla ja itämaisilla aineksilla. Tämä on niitä tanssikiekkoja, joita voi kuunnellakin puutumatta.

Albumin ensisingle, Devon Mongoloidin bassolinjalla rennosti ratsastava Love Story, on kehuttu pystyyn Britanniassa, mutta vähintään yhtä maukkaita raitoja löytyy useita, kuten vesipiipun ääressä hallusinoiva Sahara, kinemaskooppisesti dubbaileva Sleepy Language tai Mississippin mutaan käärmemäisesti luikertava Blind Tiger.