Lempeästi maailmanlopusta – Rotörin Musta käsi on komea tribuutti härmäläiselle jytäheville

Arvio julkaistu Soundissa 8/2016.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

Rotör
Musta käsi
Svart

Musta käsi oli Spede Pasasen mielikuvituksessa elänyt järjestö, jonka kostolla hän uhkaili häntä vainonneita paparazzeja. Se on myös yhtä mystisen Rotör-yhtyeen esikoislevy, joka puhaltaa eloon suomalaisen protohevin hengen.

Suomessa on viime vuosina hyvin sisäistetty brittiläisen NWOBHM-soundin estetiikka ja siitä kummunnut käppäisyyden korostus. Death With A Dagger sotki sekaan köntin punkia ja Speedtrap jalosti tyyliä täkäläisittäin soundin ytimeen. Rotör lähtee liikkeelle samasta pisteestä, mutta päätyy tributoimaan alkuperäistä härmäläistä jytämenoa. Ilmeisin vertailukohta onkin Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut (1982).

Levyä on kestänyt noin kaksi sekuntia, kun ensimmäinen soolonpätkä pirskahtaa ilmoille. Musta käsi on eittämättä pastissi, mutta niin taidokas ja rakkaudella tehty, ettei sitä voi pitää moitteena. Tekstien lempeä lähestymistapa maailmantuhoon ja muihin vitsauksiin riimitellään niin kuuliaisesti, että vähemmän vihkiytynyttä naurattaisi. Vitsistä ei kuitenkaan ole kyse ja biisit ovatkin pirun tanakkaa riffittelyä.

Projektistahan tässä on kyse, mikä on sinänsä sääli. Vieno salamyhkäisyyskin menee pilalle, kun Ville Pirisen lauluäänen tunnistaa unissaankin.

Lisää luettavaa