Levyarvio: C-kasettiluuppeja ja viime vuosituhannen elektrosoundeja – Sumuposauttaja on lo-fi eskapismin ääni

Arvio julkaistu Soundissa 2/2019.
Kirjoittanut: Linda Söderholm.

Arvio

Sumuposauttaja
Sp1album
Luola/Ultraääni

Se, mikä näyttää kansikuvan perusteella joltain metsäläisten punkrepäisyltä Inception-flossauksin, onkin varsin mukiinmenevää kansainväliset standardit täyttävää hipsterielektroa. Jyväskyläläinen Sumuposauttaja tekee rennonletkeää elektropoppia yksin, mutta melkoisen masiina-arsenaalin voimin. Lopputulemana on ajoittain pysähtynyt, mutta takuulla jäljittelemätön kokonaisuus täpötäynnä riisuttuja analogitahteja. Silloin tällöin mies intoutuu myös lauleskelemaan C-kasettiluuppeihin perustuvien hypnoottisten biittiensä päälle, jolloin viba on erehtymättömästi kuin minkä tahansa kuuman kasaristaran läpimurtoalbumilta.

Vaikka kulissit eläinkuosiasusteineen sekä neonvalaistuksineen ovatkin kunnossa, niin suurimmaksi osaksi tämä on vähän hitaanlaista diskoon. Veikkaan hittibiisiksi yhtä b-puolen tanssittavammista vokaalibiiseistä.

Heart beat -genreen taiteilijan itsensä kategorisoima musiikki on virkistävä tuulahdus viime vuosituhannen soundeja päivitettynä 2010-luvulle, maksimaalisen minimalistista lo-fi eskapismia Keski-Suomesta.

Kilpailukykyinen tuotanto on omiaan takaamaan Sumuposauttajalle vankan fanikunnan lajityypin ystävien keskuudessa.

Muut artistin levyarviot