Suomen omaperäisimpiin kitaristeihin lukeutuvan Jarmo Saaren musiikkia on aina ollut vaikea typistää yhteen tai kahteen genreen. Saaren instrumentaalisen musiikin keskiössä on toki hänen alati mielikuvituksellinen kitarointinsa mutta musiikkia ei ole valjastettu solistisen brassailun, tai minkäänlaisen rock- tai jazz-uskottavuuden varaan.
Tuskin lienee väärin olettaa, että Saari pyrkii musiikillaan universalismiin. Soldiers Of Lightilla tätä narratiivia tukevat harvat lauletut kappaleet, joissa veljeys on ihanteista suurin.
Republic-yhtyeessä Saaren rinnalla soittaa kolme kotimaista huippurumpalia: Olavi Louhivuori, Abdissa Assefa sekä Kingston Wallista tuttu Sami Kuoppamäki.
Viidakkomaiset rytmit ja Saaren efektien avulla luoma kitaraorkesteri asettavat reunaehdot ilmaisulle. Ehkäpä tätä voisi kutsua post-rockiksi?
Levyn sävellyksissä suureellinen, elokuvallinen äänikerronta lomittuu jo Saaren aikaisemmista yhtyeistä tuttuun “etnomaiseen” fuusioon. Hendrix-pastissi My Kinda Woman ei oikein istu kokonaisuuteen, vaan tuntuu kuin Kuoppamäen rummutusta ja menneisyyttä ajatellen tehdyltä. Suureellinen rytmi- ja kitarafantasia vyöryy päälle ja kuulostaa vakuuttavalta mutta todelliset huipputeemat puuttuvat.