Metalcore on tänä päivänä vaikea laji. Hybridigenre löysi nykyisen muotonsa noin kymmenen vuotta takaperin muun muassa Attack Attackin ja The Devil Wears Pradan jalanjäljissä, kasvoi yllättävän suuriin mittasuhteisiin Warped Tourin huomassa, vain kaatuakseen liian moneen kalaan samassa lammessa. Tämä ei kuitenkaan haittaa porilaisesta Countless Goodbyesista nauttimista.
Cycles ei tuo mitään ennennäkemätöntä metalcoren kartalle, mutta mielestään “genren läpi pelannut ex-skenepoika” huomaa pitävänsä Countless Goodbyesin koukkuja tarjoilevasta paahdosta. Cyclesin riffit kulkevat kiitettävällä tavalla sitä tien teknisempää laitaa, vaikka matikka- tai djent-sanoja ei voi käyttää. Vokalisti Onni Kivikaarre luottaa tyylikkäästi omaan ääneensä, eikä kurottele helium-korkeuksiin.
Karu fakta kuitenkin on, että Cycles olisi ollut tuore debyytti vuonna 2012. Suloista kieltään Suomen aktiivisen metalcore-skenen tilasta kertoo silti se, että Countless Goodbyes nousi Suomen fyysisten albumien listalle. Porilaisilla tuntuu löytyvän intohimoa ja seuraajia, reseptiä voisi vielä päivittää.