Taiteilijanimeään myöten Joan Wasser on kiinnostava tapaus. Klassisesti koulutettu amerikkalaisviulisti kyllästyi klasarimeininkiin ja siirtyi alt-rockiin Dambuildersissa. Takana on jo pino omia levyjä, mutta Jeff Buckley -vainaan ex-tyttöystävä on aina tykännyt yhteistöistä (Gorillaz, Elton John, John Cale ja Anthony & The Johnsons). Nyt hän todella yllättää afrobeat-legenda Tony Allenin ja The Invisible -yhtyeestä tutun multi-instrumentalisti Dave Okumun kanssa.
Kolmikon sattuvasti nimettyä ja paljolti yhteisille, nopealla aikataululla toteutetuille improvisaatioille perustuvaa levyä on vaikea kategorisoida. Ehkä psykedeelisesti kokeellinen dubfunk on lähinnä totuutta, mutta kyllä tässä kiehtovasti uusiin maisemiin mennään. Joanin paikoin efektoidusti vokalisoima jälki on seksikästä, mystistä, intiimiä, sielukasta ja ovelasti funkyä. Viimemainitusta suurin kunnia kuuluu Allenin huikeille rumpukompeille. Vain suurmestari osaa olla näin funky näin vähin elein. Mutta hyvin luovia ovat myös Okumun bassolinjat ja Wasserin välillä selkeästi arabivaikutteiset, niin ikään efektipitoiset viulukuviot ja hämärät kosketinmaalailut.
Inspiraatio on leiskunut sessioissa intensiivisesti. Sen kuulee paitsi musiikista, myös parin viimeisen biisin jälkeisistä puhepätkistä, joissa molemmat miehet kerta kaikkiaan kehräävät. Tämä jäi muuten yhdeksi Allenin viimeisistä töistä. Kuolemaan saakka aina vain uusille alueille. Maximum respect!