Vaasassa 2008 perustettu One Morning Left tuntui The Bree-TeenZ-debyyttinsä (2011) aikaan kotimaiselta versiolta vihaa ja rakkautta herättäneen crabcore-genren keksineestä Attack Attackista. Vaikka ensivaikutelma oli mitä oli, bändistä on sittemmin tullut yksi harvoista metalcore-skenen kansainvälisesti huomatuista suomalaisedustajista. Ja ansaitusti.
Bändin neljäs kokopitkä Hyperactive on juuri sitä, mitä nimi lupaa ja ehdottomasti positiivisessa mielessä. Turboahdettu albumi kurottelee hieman jokaiseen suuntaan synthwaveestetiikasta (Cretvres) power metalin (Neon Highway) kautta kasarirockiin (Sinners Are Winners) ja nu metalin puolelle (Downfall).
Rikkaassa ja modernissa soundimaailmassa erityismaininnan ansaitsevat Touko Keippilän synaosuudet, jotka ovat ajatuksella tehty, näkyvä osa kokonaisuutta, siinä missä monen metalcore-bändin kohdalla niitä käytetään vain mausteena.
Siinä missä metalcoresta on tullut viime vuosina ryppyotsainen genre, One Morning Left ei ota itseään turhan vakavasti. Hetkeksi bossa novan puolelle eksyvä Worry Less, Dance More tiivistää hyvin oleellisen: useimmat kaipaavat musiikista viihdettä, eikä hauskanpito tosiaankaan vähennä taiteen arvoa.
