Tampereen One Morning Leftin hupihevisoppa sen kuin sakenee levy toisensa jälkeen. Miehistöään osin uusineen rykmentin nykysoundissa yhdistyvät saumattomasti kasarihardrock, männävuosina syystä tai toisesta synthwaveksi uudelleen ristitty samaisen vuosikymmenen syntsapop, retrovideopelien pilpatukset ja yhtyeelle alusta saakka leimallinen metalcore-perustus. Elämä on hyvää ja biiseissä on ikuinen kesä, rantabileet ja korkeajännitedisko.
Hauskanpitoon on hankala miettiä sopivampaa musaa, kun biisit tarttuvat tukkaan kuin purkka ja juuri sopivasti korniusmittarin neulan punaisen alueen rajalla keikkuville synasoundeille, kieli poskessa sorvatuille sanoituksille ja koko paketista pärskyvälle energisyydelle on paha laittaa vastaan.
Neon Infernon rantabulevardilla Ray-Banejaan nostaen moikkaavat muun muassa retropelilohikäärmeet, Maverick, Ritari Ässä ja Olli Herman. Mitä sitä muuta ihminen kaipaisi? Se iso läpilyönti One Morning Leftiltä vielä puuttuu, mutta ei olisi ihme, jos ryhmä näillä matskuilla löytäisi itsensä samoilta stageilta jättisuosioon nousseen Electric Callboyn kanssa. Hybridikammoisille se ei sovi, mutta meille muille Neon Inferno on hyvän mielen heviä parhaasta päästä.
