UTUn musiikkia on turha yrittää kategorisoida, joskin useissa sen biiseissä liikutaan jossain progen ja muiden tyylilajien välimaastossa. Aloitusbiisissä Melancholy puhaltimet nostetaan esiin, seuraavassa Givingraidassa taas show’n ovat varastaa kielisoittimet.
Siihen soittimet eivät kuitenkaan helpolla pysty, vaikka parhaansa tekevätkin: etunenässä on näet vahvasti laulaja ja säveltäjä Petra Poutanen, yhtyeen keulakuva ja kuoroyhteyksistään tunnettu hahmo. Kyseessä on jo UTUn kolmas levy ja kun näin kokoonpanon ensi kertaa livenä, vaikutuin sen annista mutta tuumin, että vaikka soitto on vaikuttavaa, biisit puuttuvat. Nyt niitä on – ”helppoudesta” ei toki voi puhua, vaikuttavuudesta kylläkin. Martyr voisi olla jonkun isomman nimen albumilla ja herättää kovaakin kuhinaa, samoin moni muu albumin biisi.
Albumin nimi ei tarkoita, että UTU esittäisi venäläisten runoilijoiden tuotantoa, mutta tekstit ovat venäläisen kirjallisuuden inspiroimia. Varsinaisia sooloja ei kuulla, soittajat puhaltavat yhteen hiileen ja muodostavat varsin vakuuttavan äänikudelman.