Monet tuntevat maineikkaalle yhdysvaltalaiselle Big Crown -levy-yhtiölle levyttävän suomalaisen ja sielukkaan Bobby Orozan ennen kaikkea herkistä rakkauslauluistaan. Uusi levy on kuitenkin muutos perspektiiviin: käännös sisäänpäin, kun artisti on tiivistänyt kokemuksensa parista viimeisestä koronavuodesta yhtenäiseksi albumiksi yhdistellen teksteissään lyyristä itsetutkiskelua, inhimillisyyden kokemuksia sekä yleismaailmallisten merkitysten etsiskelyä. Tämän evoluution myötä taiteilijalla on yhä vähemmän egoa ja enemmän empatiaa ja prosessin kautta hän on muuntautunut balladipojasta optimistis-filosofiseksi runoilijaksi sekä taidokkaaksi tekstinkirjoittajaksi.
Levyn tempo on edelleen hitaammanpuoleinen ja tunnelma on retrohenkistä kaurismäkeläistä mutta aurinkoista lattarisoulia, jossa Bobbyn rauhoittavan minimalistista ulosantia ja taidokasta kitarointia säestävät pirteät huilut, nostalgiset synasoundit, rokkaavat rummut sekä poukkoilevat bassolinjat. Päällimmäiseksi jää fantastisen positiivinen ja kevyt tunnelma. Kappaleiden tunteellinen tekstuuri herättää satavarmasti paatuneimmatkin kuulijat.
