Violent Femmesin (1983) katusoittomainen folkin ja punkin fuusio palautti rockia takaisin perusasioihin. Milwaukeelaistrion pitkälle uralle mahtuneiden taukojen ja keskinäisen käräjöinnin jälkeenkin yhtyeen biisit kirjoittava kitaristi-laulaja Gordon Gano ja basisti Brian Ritchie pitävät kiinni alkuperäisestä hillittömyydestä ja amatööriyden vaikutelmasta.
Rumpalin verran miehistöään vaihdellut Violent Femmes soi Hotel Last Resortilla odottamattoman tuoreena. Lyhyet ja toinen toistaan vaivattomammin rallatettavat biisit vaikuttavat yhä helpoilta ja naiiveilta kielien samalla Ganon ehtymättömästä sanallisesta nokkeluudesta. Another Chorusin itseironisesti työlääntymisellä säikäyttävistä riveistä ”Please don’t sing another chorus, that’s the thing that starts to bore us” selviydyttyä tunnelma huojentuu.
Sielunveljeytensä mestarinaivisti Jonathan Richmaniin Violent Femmes paljastaa Egyptian Reggaen lailla jolkuttavalla I’m Not Gonna Crylla ja Paris To Sleepillä, jonka mukaan Pariisiin voi rakastumisen sijasta mennä myös nukkumaan. Hotel Last Resortin nimiraidan americana toimii vakavana keitaana ja saa yllättäväksi kruunukseen Television-kitaristi Tom Verlainen hienovaraisen tyylikkään koristelun.