Tinneri ei ensimmäisen elämänsä (1977-1980) aikana julkaissut omalla nimellään ensimmäistäkään levyä, onnistuen silti levyttämään Hilse-lp:lle yhden todellisen punk-klassikon Maailma on mustavalkoinen. Monien ’77-punkbändien tavoin Tinneri teki epätodennäköisen comebackin yli 30 vuotta myöhemmin. Ensimmäinen Tinneri-single ilmestyi Propaganda-merkillä 2013, esikoisalbumi Epikriisi vuotta myöhemmin. Vuosien varjoa edeltäneen neljän vuoden aikana toinen alkuperäisjäsen, laulaja Seppo Seppälän veli ja kitaristi Kari Seppälä on jättänyt yhtyeen.
Vuosien varjo on raapinut syvät railot Tinneriin, joka ei kuulosta nuorelta eikä tuoreelta. Haluan olla vaan -manifesti on (toivottavasti tahallinen) pastissi kaveribändi Karanteenin Haluan toimintaa- ja Kaljupäinen gangsteri -klassikoista. ”Eläkeläinen muistelee” -teemainen Satamakadulla pistää miettimään, pitääkö kaikkien henkiin jääneiden punkkareiden känistä kuin Bob Dylan (vrt. Pelle Miljoona ja T.V. Smith).
Vinyylin kakkospuoli on yllättävän pirteä. Uhoon tuomitut muistuttaa CMX:n rokkaavampaa tuotantoa. Ulkopuoliset ja Maailman meno tiivistävät tilanteemme. Jokainen sukupolvi siirtää punkin perinnön seuraaville. Toivoa on – tosi(n) vähän.