Tukholmaan asettunut Loney, Dear eli Emil Svanängen myi monta tuhatta kotinauhoituksiaan sisältänyttä cd-r-levyä ennen levysopimuksen allekirjoittamista. Ensimmäistä ”oikeaa” albumia varten mies ei ole muuttanut toimintatapaansa, vaan Sologne-levy on äänitetty hänen pienessä yksiössään hyvin halvalla kalustolla. Se on epäilemättä auttanut intiimin tunnelman ja äänikuvan luomisessa.
Huolelliseksi ja taitavaksi kirjoittajaksi Svanängen paljastuu nopeasti, samoin oivaltavaksi sovittajaksi. Hänen ilmaisunsa pohjalta löytyy haaveileva folk-laulaja, mutta The City, The Airport -single räjähtää suorastaan riemuitsevaan kertosäkeeseen ja pari tunnelmapalaa tavoittelee varovasti samaa grandioosia surumielisyyttä, mitä tapaa A-han mahtiballadeista. Laulaessaan Svanängen vaikuttaa vähän aralta, mutta hänen harjoittamatonta ääntään on miellyttävä kuunnella.
Surumielisen, vaan ei lohduttoman Sologne-albumin kannet toistavat kauniisti iltahämärän ja aamuruskon väliin jäävää tunnelmaa. Levyn 35 minuuttiin ei oikein osaa kaivata lisää kontrasteja, kirkkautta tai mitään muutakaan. Kyseessä on vähän vaatimaton, mutta varmastikin kestävä kokonaisuus.