Tämä nimi kirjoitetaan pariin ohueen kirjaan: hyvän freejazzin ja suomalaisen freejazzin.
Omien kuuntelutottumusteni kannalta freejazzilla on yksi tärkeä yhtymäkohta jamaikalaisiin sinkkuihin: riddimistä tietää neljän tahdin sisää, onko siitä mihinkään. Sinkkupinon läpikäynnissä ei pitkään nokka tuhise.
Freejazzissa toimii sama idea. Minulle siitä on musiikkina ajattelu ja kaikenlainen akateeminen kuivailu kaukana. Parhaimmillaan, kuten tällä levyllä, meno on hienhajuista ja raivokasta. Ja kun soundeissa on vielä hiukan blackmetal-tuhnua, mikä voisi olla parempi tapa viettää ensimmäinen päivä kotona yksin pitkän ja perhetäyteisen joululoman jälkeen?
Hienoin asia tällä levyllä on kahden rumpalin käyttö. Sillä saadaan aikaan aivan tajuton liikevoima, joka ei hellitä hetkeksikään. Kun tähän lisätään hiukan baritonin mörinää, niin se pohjavirta, jonka päällä energia lepää, on synnytetty.
Jos tykkäät hienosta freejazz-machoilusta, Mohel on hyvä valinta.