Pink Floyd ja The Orb ovat vaihtoehtoista elämäntapaa julistavia happening-artisteja kahdessa eri sukupolvessa. Ensin mainittu lienee myös jonkin sortin esi-isä The Orbille. Tietyssä mielessä The Orbin voi jopa kuvitella yhtyeeksi, jonka Syd Barrett olisi voinut luotsata 2000-luvulle. Teknobeatista ja rave-kulttuuriin ankkuroitumisesta huolimatta The Orb on ollut pohjimmiltaan eeppisesti ja hapokkaasti orientoitunutta kuuntelumusiikkia.
Metallic Spheresin perustan luovat raukeat chillout-rytmit, kristallin kirkkaat efektit ja teknopulputukset. Kiekon Metallic Side -niminen a-puoli viittaa hienovaraisesti Pink Floydin One Of These Days -kappaleen planetaarisiin sekvensseihin. Jossain vaiheessa pinnalle hiipii avoimessa g-vireessä soiva akustinen niin ikään Meddle-albumista (1971) muistuttaen. Gilmourin taustoihin nähden eri sävellajissa soivat lauluosuudet kuulostavat paremmilta ja riittävän hapokkailta toisin kuin bluesahtava stratocasterismi.
Spheres Side -nimisellä b-puolella trippaillaan dub-tunnelmissa. Finaalissa häivähtää abstraktio Shine On You Crazy Diamondin unohtumattomista akordeista. Hienosta tunnelmasta huolimatta levyltä odottaisi enemmän biisintynkää.