Drive-By Truckersin keskushyökkääjä Patterson Hood on kirjoittanut tälle soololevylle päätyneet kappaleet vuosien 1991 ja 2005 välillä. Lauluntekijän elämäntilanteet ovat ehtineet muuttua kertaan jos kolmanteenkin. Materiaali kuulostaa laajasta aikahaarukasta huolimatta yhtenäiseltä. Biiseistä jokainen voisi löytyä myös Drive-By Truckersin levyiltä. Myös kiekon yhtyesoundi edustaa samaa rouheata, funkysti svengaavaa kantrirokkailua kuin pääbändikin.
Karun kauniit tarinat tappamisesta, lohduttomista ihmissuhteista, paskakasan pohjalta löytyvästä toivosta ja välillä miltei auvoisasta rakkaudesta ovat levyn ydin, mutta tekstejä ympäröivä musiikki ei jää koskaan pelkäksi säestykseksi. Iiseimmilläänkin soundi on kaukana nykyamerikkalaisesta, kammottavasta radiokantrista. Tylyimmillään äänimaisema lähestyy Jolly Jumpersin ruraalia rockvääntöä.
Heikkoja lenkkejä ei kappalelistalta löydy, ja tyylikeinoissa on kiitettävästi vaihtelua. Välillä klassisen nättejä laulumelodioita myötäilee kevyesti kilkattava banjo, välillä kitarat rutisevat kuin 70-luvun hevareilla. Tyylikäs albumi houkuttelee jatkuvaan kuunteluun.