Jori Hulkkonen on aikamoinen epeli. Hän on ennalta-arvaamaton pelaaja ja varsin vaikea kaveri karsinoitavaksi tuotantonsa perusteella. Yhden albumin sisälläkin Jori on ehtinyt retkeillä ambient-maalailusta hektiseen houseen ja viileästä konepopista roimaan diskorockiin. Nyt Processory-nimen turvin Hulkkonen häärää yllättäen alakuloisen popin parissa.
Hulkkonen on siis tehnyt musiikin. Sanoituksiaan duossa laulaa Jerry Valuri, joka on ollut mukana Jorin albumeilla jo Differentin ja Dualizmin aikaan.
Yhtyeen nimeä kantavan esikoisen yleistunnelma on melankolinen ja haikea. Surumielisen soinnin juuret yltävät yli 20 vuoden taakse 80-luvun alkupuolen syntikkapoppiin, jolloin Depeche Mode etsi suuntaansa ja Ultravox rakensi stadionballadejaan. Kaiken lisäksi Valurin viileä laulu muistuttaa hämäävän paljon Dave Gahanin fraseerausta.
Aloituskappale Evil Twins on jännä yhdistelmä Depeche Modea sekä 60-lukuista, hypähtelevää tyttösoulia, Sirens sätkii sinnikkäästi house-rytmin avulla ja Brake/Malfunctionin iloisesti pomppiva rytmi tuo jopa valoa tummina valuvien melodioiden runsaaseen joukkoon. Tällainen määrä alakuloa yhdellä kerralla saattaa kuitenkin olla liikaa pienelle sydämelle.