Pienieleistä poppia Low-yhtyeellään esittävä Alan Sparhawk tykkää myös huudattaa sähkökitaraa yhdellätoista. Kukapa ei tykkäisi?
Retribution Gospel Choirin levyllä yhdistyvät nätti laulullinen melodisuus ja Crazy Horse -henkinen, vapaana rönsyilevä kitaramuuri. Välillä ulvovaksi kaikumereksi laajeneva bändijumitus on niskan päällä, välillä laulelmallisuus nostetaan etulinjaan. Osa kappalemateriaalista on miltei rempseää hardrockia, kuten White Wolfin tymäkkä AC/DC-riffi, mutta pitkälti levy on kuin Marshall-vuoren läpi runtattua Low’ta. Melankolinen pop on läsnä, vaikka kitaravyörytystä, rumpukelailua, reverbiä ja volyymia annostellaan reilusti. Levyn henkisessä keskiössä on tunnustuksellinen eepos nimeltä Electric Guitar, joka vähitellen kerrostuu paksuksi hälymatoksi.
Meininki on antaumuksellinen, ja yhtyeen nimessä mainittu gospelkin kuuluu musiikissa jonkinlaisena tunnetason vakaumuksena. Kaikuisan melodiajyrän ohessa olisi mennyt muutama kulkevampi perusboogie lisää, mutta johan tässäkin on poppareista saatu kielisoittimia mutiloivia hurjimuksia. Seuraavalle levylle vielä vähän lisää viiksiä, hapsutakkeja, spiidiä ja panosvöitä.