ROGER MIRET AND THE DISASTERS: 1984

Katurock ei kuole koskaan, lauloi jo Sensuuri aikoinaan. Eipä kai kuolekaan, kun vaari-ikää lähestyvät jäärät eivät suostu lopettamaan. Roger Miret on luotsannut New York -hardcoren lippulaiva Agnostic Frontia 80-luvun alusta. Se ei ole kuitenkaan riittänyt, sillä 1984 on jo toinen miehen sooloalbumi. Näillä levyillä Miret kavereineen veivaa vanhahtavaa peruspunkkia, jonka persoonallisuuskertoimiin ei kannata sijoittaa.

Nykypäivänä punk-yhtyeet saarnaavat jo valmiiksi käännytetyille, mikä on laskenut itsekriittisyysriman limbokorkeuksiin. Mutta ei kai 2000-luvun punkkareistakaan edes luupäisimmälle oi!-porukalle riitä tällainen automaattivaihteella kulkeva lätkyttely? 1984 on väsynyttä ja turhaa nostalgiointia aikaan, jolloin biiseissä paheksuntaan tosiaan riitti I Don´t Like Youn haistattelu. Nykyään se on aikuisilta miehiltä lapsellista uhoa – sisällöltään yhtä painavaa kuin sikakatsomoiden lätkämatseissa huutelu.

Hardcore-porukoille Roger Miret lienee elävä legenda, mutta keskinkertaisuuksien kierrättämisellä ei maine paljon kasva.