RONNIE WOOD: Not For Beginners

Instrumentaali Wayside avaa Ron Woodin seitsemännen sooloalbumin mykistävästi. Käheästi akustinen slide-kitarointi on syvintä R.L. Burnsiden tällä puolen ja kaikki muukin – epätavallisesti funky rumputyö, sointuvan tuhti bassottelu, surumieliset pianon liraukset – sydäntäraastavassa sävelmässä huokuu läpikotaista sielukkuutta. Tämä on sitä yhtaikaa juurevaa ja uutta etsivää bluesia, jota aina peräänkuulutan.
Loput Not For Beginnersistä ei tavoita samaa täydellisyyttä, joskin isännän kitarismi (paljon slideä sähköisesti ja akustisesti, kohtuullisesti lankkua, vähän steeliä) on koko ajan huippua. Kokonaisuus on silti tasokas, vaikka ketjupoltto onkin rämettänyt Honest Ronin laulun pahasti. Parasta tässä on se tyylikkäästi maanläheinen ja intiimisti lämmin (lue: todellinen) tunnelma, joka esimerkiksi Jaggerin uudelta levyltä puuttuu. Vieraatkin käyvät oikeasti soittamassa, eivät näyttäytymässä. Woodyn suuri vaikuttaja Dylan piipahtaa kitaroimassa omalla akustisella King Of Kingsillään ja Interferellä – molemmat hienosti folkahtavia pienimuotoisia instrumentaaleja – jolla kuullaan myös Agentsin Rock-levyllä kyläileviä Scotty Moorea ja DJ Fontanaa Elviksen bändistä. Stereophonicsin Kelly Jones duettoilee What Do You Thinkillä ja Woodyn tytär Leah This Little Heartilla.
Byrds-klassikko So You Wanna Be A R&R Star paljonpuhuvine introineen, urkupitoinen Motown-raita Leaving Here sekä tyrnän harpun potkimat Real Hard Rocker ja Heart, Soul & Body rokkaavat ajattomalla auktoriteetilla, jota sopii odottaa kolmessa maailman parhaassa rock-bändissä (60-luvun lopun Jeff Beck Group, Faces ja Stones) leipänsä tehneeltä vanhalta kelmiltä. Not For Beginners toteuttaa tekijänsä heart, soul & body till the end-periaatetta vankkumatta.