Myös mallina ja näyttelijänä itseään pitävällä Solange Knowlesilla ei ole isosiskonsa Beyoncén ääntä eikä karismaa, mutta rohkeuden ja itsetunnon puutteesta neitoa ei voi moittia. Tämä Mark Ronsonin, Cee-Lo Greenin ja The Neptunesin kaltaisten nimituottajien kanssa kokattu r’n’b-keitos saa makua niin motownista, jazzista, elektrosta kuin kepeästä listapopistakin. Se piristää kivasti piirteettömiksi hiottujen hittituotantojen rinnalla.
Värikkäältä levyltä puuttuvat lähes täysin helpot koukut, joilla satunnaiset kuulijat noukitaan mukaan. Kuin omaa riippumattomuuttaan korostaen albumin äänikuvakaan ei ole yhtenäinen, vaan siellä terävä ja synteettinen, täällä rento ja orgaaninen. I Decided -singlen moderneista The Supremes -tunnelmista on pitkä matka Boards Of Canadaa (!) sämpläävän This Birdin meditaatioon.
Kimakasti laulava Solange ei vaivaudu kosiskelemaan mahdollista yleisöään. Toisaalta hänen musiikkinsa ei ole ihan niin hupsua, jännittävää ja psykedeelistä kuin laulaja itse olettaa. Huonoimmillaan se on suorastaan vastenmielistä. Etenkin Cosmic Journey on hassahtanutta sontaa, jonka jälkeen olo tuntuu ymmyrkäiseltä kuin skientologien kokoontumisajoista palatessa.
