Oho! Yhdistelmä ainakin yllättää. Rolling Stones -kukko Mick Jagger, entinen Eurythmics-kitaristi ja tuottaja Dave Stewart, nuori soulsensaatio Joss Stone, Bob Marleyn nykyään menestyvin poika Damian ”Jr Gong” ja Intian maineikkain soundtrack-säveltäjä A.R. Rahman ovat liittoutuneet tekemään levyn. Ideana oli yhdistellä spontaanisti eri musiikkikulttuureja. Lähes kaikki 12 laulua ovatkin aitoa yhteistyötä. Vain keskinkertaisen stonesmaisesti politiikkaa piiskaava Can’t Take It No More on pelkkää Jaggeria ja Rollarien 1970-luvun akustisia balladeja muistuttava Never Gonna Change Jaggerin ja Stewartin tekemä.
Koska Jagger ja Stewart ovat Jamaika-faneja ja rytmisektio tulee Marleyltä, niin useimmat laulut kulkevat Bollywood-jousien ja -koskettimien, Joss Stonen soul-kirkunan ja Jaggerin venkoilevan laulun värittämänä reggaena, jonka veturina toimii Marleyn kiistattoman sielukas toustaus. Nimiraita potkii erittäin räväkkänä dancehallina, mutta singleksi on valittu 1970-luvun rootsina keinuva Miracle Worker. Sekin toimii kohtuullisesti, kun taas samantyylinen Beautiful People on kliseisyydessään turha raita. Tiimi teki 26 biisiä kuudessa viikossa, joten karsintaakin on harjoitettu.
Dave Stewartin peruspätevä tuotanto jää vähän luonteettomaksi. Epätasainen levy vaatii sulattelua, vaikkei se vakuuttavan nimiraitansa lupausta pysty lunastamaan. Riskinotollaan se kuitenkin piristää ja esimerkiksi rauhallinen One Day One Night viehättää siitä huolimatta, että Jaggerin laulu huvittaa ylieläytymisellään.