VELVOLINO: Tango

Ulvilan kolmikko on saanut ensilevylleen jo edustuksen Japaniin ja Belgiaan. Hieno juttu, vaikka Tango jääkin keskenkasvuiseksi.
Kitara, basso ja rummut punovat rauhallisia, hiukan circlemäisiä instrumentaaleja, mutta hypnoottisuuden sijaan leimaava piirre on mietteliäisyys. Paikoin se jää hajamielisyydeksi. Simppelit kuviot vuorottelevat välillä aivan kuin sävelmä olisi vielä valmisteluasteella. Soinnissa ei käytetä oikeastaan mitään efektejä, tosin raitojen välissä ilmenee "dokumentaarisia" hälyäänityksiä. Sairaala, Sicilian Dirge ja Kosto, jotka ovat levyn pelkistetyimpiä raitoja, huokuvat tiettyä tunnelmaa, mutta monista kappaleista ei jää tajuntaan mitään jälkeä. Laulettu How To Make Love Quietly tyytyy pikkunäppärään vitsiin.
Olen ymmärtävinäni mitä Velvolino ajaa takaa ja kunnioitan bändin rohkeutta pysyä näin riisutussa maisemassa, mutta tyylistä pitäisi saada esiin enemmän luonnetta.