The View’n ensimmäinen levy myi pari vuotta sitten platinaa Britanniassa. Voisiko yhtyeen kakkosalbumi olla se kauan odotettu viimeinen kuolinisku tällaiselle sietämättömälle mainstream-indielle?
Kovina bilettäjinä tunnetut The View’n pojat ovat haastatteluiden perusteella tälläkin kertaa keskittyneet studiossa enemmän erilaisiin päihdeaineisiin kuin relevantin musiikin luomiseen. Se välittyy levyltä. Mikä kokkelipäissä saattaa kuulostaa vähintään The Libertinesin Time For Heroesilta, luultavasti kuulostaa selvin päin vain kalpealta imitaatiolta.
Rockin historia on täynnä erilaisten nautintoaineiden vaikutuksen alaisena tehtyjä klassikkoja, mutta tämä ei ole yksi niistä. Jannut meuhkaavat kovasti, mutta kokonaisuus on äärimmäisen yllätyksetön. Kalseiden soundien siivittämät menopalat toistavat arvattavia sointukiertoja ja rauhallisempia raitoja on yritetty pelastaa kömpelöillä jousisovituksilla. Esimerkiksi laulaja-kitaristi Kyle Falconerin isän kuolemaa käsittelevä Unexpected-balladi on kaikkea muuta kuin koskettava tai nimensä mukainen.
Levyn mukana tulleessa saatekirjeessä lainataan News Of The Worldin, tuon brittiläisen paskajournalismin lippulaivan, arviota albumista: ”The fourpiece from Dundee have pulled of the impossible and created a masterpiece.” Siinä on vakka löytänyt kantensa.