WILLIAM ORBIT: Pieces In A Modern Style

William Orbit on visionääri, joka on tuottanut muun muassa Madonnan ja Blurin viimeisimmät albumit ja joka työskentelee parhaillaan sekä All Saintsin että Madonnan tulevien julkaisujen parissa. Pieces In A Modern Style on hänen sovittamansa, tuottamansa ja esittämänsä albumi, joka sopii parhaiten luontodokumenttien, lukemiseen uppoutumisen ja nukkumaanmenon soundtrackiksi. Tosin kaikkiin niihin tarkoituksiin sopivat monet muutkin äänilevyt, esimerkiksi The KLF:n Chill Out vielä paljon paremmin.
Orbitin albumilla ei ole mitään tekemistä pop-musiikin kanssa. Pieces In A Modern Stylellä hän tulkitsee 11 rakastamaansa klassista sävelmää (siis klassista, ei mitään Light My Firea, Stairway To Heavenia, Hey Judea tai muuta vitun pop-musiikkia!) uuden vuosituhannen tarpeisiin. Levyllä ei ole vierailevia rap-artisteja tai kitaraneroja, eikä edes klubikäyttöön soveltuvia konerytmejä, vaan Orbitin käsittelyssä teemat taipuvat ambientmatoksi, joka voisi olla vaikka Brian Enon kutoma. Ainoan kerran Orbit innostuu irrottelemaan dubbaamalla villisti Ludvig van Beethovenin Triple Concertoa.
Ehdottomasti parhaimmillaan albumi on Platoon -leffassa kuullun Samuel Barberin Adagio For Stringsin kymmenminuuttisessa tulkinnassa, joka palaa tuttuun teemaan aina, kun musiikki meinaa muuttua pelkäksi äänitaajuudeksi. Antonio Vivaldin L'Inverno leijuu juhlavasti ja ylevästi ja John Cagen In A Landscape kuulostaa muistojen albumiin talletetulta maisemapostikortilta. Henryk Góreckiin on jo aiemmin viitannut Lamb mestarillisella esikoisalbumillaan.