Jämerä ukkoryhmä Porista jyystää kauhumausteista särörokkia noin 25 vuoden kokemuksella. Keski-ikäinen rokkijuntta taipuu metallisesta jynkytyksestä akustiseen voimapoppiin. Kaikuja löytyy psychobillystä bluesiin ja Ramonesiin. Kaiken pohjalla moikaa reteän miehinen punkin ja glamrockin risteytys. Yrmeä perusjytä, melodiset kitarastemmat, äijämäisen ulvova laulu ja perusjämäkkä kitararokusoundi kiertävät 2010-luvun trendikkyyden noin sadan poronkuseman etäisyydeltä. Pisteet siitä.
Albumi on huolella kasattu ja moni-ilmeiseksi miksattu. Kolmentoista kappaleen putki toistaa kuitenkin yhtä ja samaa tunnelmaa. Laulaja Jallu Korpi raakkuu hirtehiset lyriikat samassa äijämäisessä rekisterissä, ja riffivetoista säkeistöä seuraa takuuvarmasti melodisempi ja isompi kertosäe. Tämä ei varmasti haittaa peräänantamattoman rokkijyystön ystäviä, mutta kokeellisemman huuruilun diggailija alkaa kaivata lisää vaihtelua. Joka tapauksessa Wolfmen hoitaa tonttinsa justiinsa jämptisti.