Prince on kuollut, joten nyt tekisi mieli kuunnella miehen musiikkia. Spotify huutaa tyhjyyttä (Prince siirsi tovi sitten kaiken musiikkinsa yksinoikeudella kilpailevaan Tidal-palveluun,) ja YouTubestakin on viime vuosina siivottu järjestelmällisesti kaikki mieheen liittyvä.
No, onneksi tilanne ei ole aivan toivoton, ja paranee koko ajan surevien fanien ladatessa musiikkia YouTubeen. Käytimme pitkän tovin penkoen internetin uumenia ja löysimme kuin löysimmekin nipun upeita esimerkkejä, joiden kautta Prince Rogers Nelsonin lahjakkuus niin säveltäjänä kuin muusikkonakin takuulla aukenee.
PURPLE RAIN (aluperäinen ja editoimaton liveversio)
Lähdetään liikkeelle ilmeisimmästä. Purple Rain on Princen tunnetuin biisi ja myös parhaita. Kappale pitää sisällään eeppisen kitarasoolon, joka usein keikoilla venyi maratonmittoihin. Tämä vuonna 1983 Minneapolisin First Avenue -klubilla soinut biisin ensimmäinen live-esitys on käytännössä sama kuin albumilla julkaistu virallinen versio mutta selvästi pidempi ja pitää sisällään yhden ylimääräisen säkeistön. Tästä versiosta puuttuu myös albumille lisätyt jouset. Tässä vaiheessa bändinä oli Princen uran tärkeimpiä vaiheita säestänyt The Revolution.
Jos katsot vain yhden videon niin katso tämä, tässä on kaikki.
Kannattaa myös katsoa tuoreempi liveversio samasta biisistä Super Bowlin väliaikashow’sta. Edes sade ei haittaa.
WHILE MY GUITAR GENTLY WEEPS (All-stars liveversio)
Hypätään välillä lähemmäs nykyaikaa. Vuoden 2004 Rock’n’roll Hall Of Fame -tilaisuudessa tallennettu versio George Harrisonin kynäilemästä Beatles-klassikosta pursuaa kuuluisuuksia: Tom Petty, Jeff Lynne, Steve Winwood sekä Georgen poika Dhani Harrison. Akustista kitaraa soittavan Dhanin ilme on todellakin näkemisen arvoinen kun Prince aloittaa p-i-t-k-ä-n ja kiihkeän soolonsa ajassa 3:30.
JAMES BROWN, MICHAEL JACKSON & PRINCE
Otetaan perään toinen tähtien täyttämä hetki, tällä kertaa vuodelta 1983. Käynnissä on James Brownin keikka ja ensiksi mies kutsuu lavalle yleisöstä Michael Jacksonin. Hetken päästä Michael kuiskaa Jamesille että Princekin on yleisössä. Hänetkin houkutellaan lavalle. No, totuuden nimissä pätkä ei ole Princelle kovin mairitteleva – mies tuntuu olevan lavalla melkoisen hukassa, rämpyttelee kitaraa, mylvii epämääräisesti ja poseeraa hassusti. Kaiken huipuksi hän sieltä poistuessaan kaataa koristeena olleen valopylvään.
IF I WAS YOUR GIRLFRIEND (live)
Prince paras biisi. Tämä versio on peräisin mainiosta Sign O’ The Times -konserttielokuvasta (ei 100-prosenttisesti live) ja havainnollistaa myös millaista show’ta kulta-aikojen Prince-keikat olivat.
DO ME BABY (live 1982)
Palataanpa taas vähän taaksepäin. Vuonna 1982 Princen suosio oli jo hyvässä vauhdissa vaikka Purple Rainiin olikin vielä pari vuotta. Livesetti oli ulkosesti karu mutta musiikillisesti jo hämmentävän tiukka paketti. Konserttien kohokohdaksi nousi usein kiimainen Do Me Baby -balladi (albumilta Controversy, 1982), jonka aikana Prince antoi todellakin kaikkensa.
Tämä tallenne on New Jerseystä tammikuulta 1982, ja koko hieno keikka löytyy YouTubesta.
CREEP (Coachella 2008)
Harvoja videoita, joita Prince ei vaatinut poistamaan YouTubesta. Taisi siis itsekin ymmärtää, kuinka unohtumattoman tulisen version tuli Radiohead-hitistä soittaneeksi Coachella-festarilla vuonna 2008. Alkaa vähän tunnustellen mutta herranjumala kun päästään viimeiseen kolmannekseen ja etenkin lopun kitaranrääkkäykseen!
SHE’S ALWAYS IN MY HAIR (Arsenio Hall Show 2014)
Loppuvuosinaan Princen luottobändinä oli kolmesta naisesta koostuva 3rd Eye Girl. Tässä ryhmä herättää henkiin yhden Princen parhaista b-puolista Arsenio Hall Show’ssa. Kyseessä oli itse asiassa Princen viimeiseksi jäänyt talk show -esiintyminen ja se kannattaa katsoa kokonaisuudessaan täältä. Mukana myös viihdyttävä haastattelu!
BAMBI (Undertaker-studiolive, 1995)
Vuoden 1979 kakkosalbumilta Prince löytyvä, vähän höpsö rockbiisi Bambi oli mukana myös vuonna 1995 tallennetulla, mutta virallisesti julkaisemattomalla Undertaker-studiolivellä. Raivokasta soittoa Princen rockimmasta laidasta.
BONUS:
Tämä ei sisällä musiikkia eikä Princeäkään kuin välillisesti, mutta elokuvaohjaaja Kevin Smithin hykerryttävän hauska kuvaus kohtaamisestaan Princen kanssa kannattaa katsoa:
