Reilu kolmikymppinen Eetu Floor ei ole musiikinteon suhteen mikään märkäkorva. Debyyttialbuminsa Ystävät hän silti julkaisee vasta nyt. Tähän mennessä Eetulle on palstatilaa taannut laulaja-näyttelijäisä Kim Floor sekä Eetun lauluista innostunut Andy McCoy.
Soundin haastattelussa puhutaan kuitenkin artistin tulevasta levystä, joka edustaa niin suomalaista tanssimusiikkia, eurooppalaisia laulelmia kuin singer-songwriter-perinnettäkin. Kannattaa myös mainita, ettei Eetun vakuuttavuuteen yltäviä tulkitsijoitakaan ole näillä kulmin tungokseksi asti.
– Muutin Helsingistä Porvooseen, menin lähimpään kirjastoon ja sain rauhan alkaa stadin klubi- ja rokki- häröilyn jälkeen tutkia intensiivisesti musaa. Ensin maailmanmusaan ja erityisesti sen eurooppalaisiin vivahteisiin mustalaismusiikkiin ja klezmeriin. Lopulta päädyin vanhaan suomalaiseen tanssimusiikkiin. Olavi Virran vanhimpia biisejä treenatessa oppi ymmärtämään myös omaa äänenkäyttöään paremmin ja aloin panostaa siihen, Eetu kertoo päätymisestään esittämänsä musiikin äärelle.
Tummaääninen Eetu on äänitellyt laulujaan pikkupojasta lähtien. Debyyttialbumistaan intoilevaksi artistiksi Eetu on sen sijaan jo ehtinyt kypsään ikään.
– Se on ollut panostuksesta ja ajasta kiinni, ettei ole ollut rahkeita tai välineitä esitellä omaa musiikkia tarpeeksi laajalti. Kyllä siitä 22-vuotiaana tehdystä demostakin olisi löytänyt sellaisen kulman miten mä olisin sen silloin tehnyt. Ehkä se oikea aika on saapunut vasta nyt.
Kun kuulin itseäni radiosta, niin koin jonkinlaisen täyttymyksen hetken tapahtuneen
Levystä ei tullut folkia, iskelmää, poppia ja etnoa tyylikkäästi yhteen saattava paketti vahingossa, vaan kappaleita työstettiin juuri tällaista kokonaisuutta silmällä pitäen.
– Siihen on tuotantolähtöisesti valittu mun biiseistä sopivia ja niitä, joita mä olen viimeisen viiden vuoden aikana soittanut siihen maailmaan.
Eetun albumilla viehättää sen vanhakantainen, iätön soundi ja sovitukset. Musiikki toimii sekä nykypäivässä että mihinkään aikakauteen erityisesti kiinnittämättä. Eetu näkee itsekin musiikkinsa olevan jatkumoa.
– Tunnen henkistä yhteenkuuluvuutta erilaisiin lauluntekijätrubaduureihin. Jacques Brelillä on upeita teoksia, samoin Vladimir Vysotskilla, kun hän pääsi Venäjältä Ranskaan levyttämään. Tai jos mennään Amerikkaan, niin Bob Dylan on ollut mahtava versio aikalaistrubaduurista tai Leonard Cohen vielä pohjoisempana. Ja kaikki suomalaiset jutut on kuunneltu ja diggailtu tekstien puolesta, että vau, noinkin voi tehdä! Se on ollut kaikenkattavaa fiilistelyä Reino Helismaasta Milla Rumiin.
Siintääkö nyt asioiden vihdoin edettyä ammatillinen ura vai riittääkö sinulle se, että musiikki on luomisen väline, jossa tärkeintä on tekeminen itsessään?
– Se on riittänyt 25 vuotta, mutta olen myös täysin valmis esittämään lauluni suuremmalle yleisölle. Ensimmäisen kerran kun kuulin itseäni radiosta, niin koin jonkinlaisen täyttymyksen hetken tapahtuneen. Yhdellä sekunnilla monta tuhatta ihmistä kuulee mun laulun. Se tuntui oikealta.
Lisätietoja: www.facebook.com/eetufloorinystavat