Bändielämä Ozzy Osbournen kanssa oli melkoista meininkiä, tuumaa Rob Trujillo lennokkaassa haastattelussa

"Saatoimme tanssia ja hullutella ja hän kyseli, että 'onko teillä yhtään kaljaa?' Ei ollut. 'Onko teillä viiniä?' Ei. 'Onko mitään pillereitä?' Ei. 'Entä kokaiinia?' Ei, Ozzy! 'Te tyypit olette ihan tylsiä'", Rob Trujillo muistelee 1990-luvun meininkejä Ozzy Osbournen kanssa.
28.9.2025 17:59

Olihan se Osbournen Ozzy melkoinen veijari. Näin tuumaa nykyään Metallicasta tuttu Rob Trujillo Metal Hammerin vuonna 2023 julkaisemassa artikkelissa, jonka tämä metallimedia nosti esille näin Ozzyn poismenon jälkimainingeissa. Jutussa Trujillo muistelee, miten hän nuorena miehenä oli äänittämässä Infectious Groovesin esikoisalbumia 1990-luvun alkumetreillä ja Ozzy sattui olemaan samoilla seuduilla tekemässä No More Tears -levyä. Osbournesta tuli Trujillolle tuttu vieras, kun mies vieraili Infectious Groovesin studiosessioissa ihmettelemässä meininkiä.

”Olimme periaatteessa huonekavereita tai studiokavereita jonkun aikaa”, Trujillo muistelee jutussa.

”Ozzy saattoi juosta vastaan käytävällä täysin sekaisin, koska hän teki silloin paljon kaikenlaista. En tiedä tarkalleen, mitä hän veti, mutta aika pitkälti mitä tahansa. Hän tuli yllättäen studioon yhtenä iltana ja moikkasi, että ’öö, terve’, kun olimme miksaamassa yhtä biisiä. Sitten hänestä tuli vakiokasvo. Hän tuli sisään ja sanoi, että soittakaa minulle tuo biisi, tuollaista minäkin tahdon soittaa! Sitten saatoimme tanssia ja hullutella ja hän kyseli, että ’onko teillä yhtään kaljaa?’ Ei ollut. ’Onko teillä viiniä?’ Ei. ’Onko mitään pillereitä?’ Ei. ’Entä kokaiinia?’ Ei, Ozzy! ’Te tyypit olette ihan tylsiä.'”

Ozzy tuli Infectious Groovesin kanssa toimeen niinkin hyvin, että pyysi bändin vuoden 1991 kiertueelleen lämmittelijäksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin Osbourne pyysi Trujillon bändiinsä. Tämä aika oli basistin mukaan melkoista hullunmyllyä.

”Sävelsin Ozzyn kanssa joitain hyviä biisejä, mutta hänestä ei koskaan tiennyt, mitä tapahtuu. Yhtenä päivänä Ozzy piti jostain kappaleesta, mutta seuraavana päivänä hän ei pitänytkään siitä ja samalla hän oli unohtanut tyystin, että hän oli aluksi toista mieltä, ja kuusi kuukautta myöhemmin hän jälleen piti siitä ja ihmetteli, että miksi hänelle ei oltu esitelty biisiä aikaisemmin”, Trujillo kertoo ja jatkaa:

”Siinä joutui koko ajan jännittämään, millaisen Ozzyn sattui saamaan sinä päivänä, kun ideoita alettiin työstää. Se oli silti hieno kokemus.”