Van Halen -yhtyeen laulajan paikka ei ole ollut varsinaisesti tuulinen moneen muuhun aikakautensa klassikkobändiin verrattuna, mutta silläkin on ollut omat kokoonpanomuutoksensa.
Ensin sukset menivät ristiin David Lee Rothin kanssa 80-luvun puolivälissä, ja noin vuosikymmentä myöhemmin historia toisti itseään Sammy Hagarin kohdalla. 1990-luvun puolivälissä kokoonpanoon liittyi sen kolmas solisti (mikäli Eddie Van Halenia ei lasketa), Extremestä tuttu Gary Cherone.
Basisti Michael Anthony muisteli bändin Cherone-aikakautta Ultimate Guitarin haastattelussa.
”Se oli mielenkiintoista aikaa, sillä bändin jäsenistö kävi läpi paljon juttuja henkilökohtaisissa elämissään”, Anthony sanoo. ”Alexilla [Van Halen] oli omia henkilökohtaisia asioitaan. Ja kaiken keskellä oli tuolloinen manageri Ray Danniels, joka manageroi myös Garyä. Hän itse asiassa suositteli Garyä bändille.”
”Musiikillisesti Gary ei mielestäni ollut sopiva Van Haleniin”, Anthony jatkaa. ”Rakastan häntä kyllä Extremessä, mutta en vain nähnyt häntä Van Halenissa. Saimme sen kuitenkin toimimaan, ja rundaaminen hänen kanssaan oli mahtavaa, koska hän oli valmis soittamaan mitä tahansa yhtyeen historiasta.”
”Hän itse asiassa ehdotti, että vetäisimme Rothin aikakauden matskua. Hän halusi soittaa kaikkea, mikä oli mahtavaa, koska päädyimme soittamaan sillä kiertueella paljon vanhempaa Van Halen -kamaa, mitä emme olleet soittaneet vuosiin Sammyn kanssa.”
Van Halen julkaisi Cheronen kanssa yhden albumin, vuonna 1998 ilmestyneen ja yhtyeen fanikuntaa rankasti jakaneen III:n.
