Bob Daisley oli merkittävässä roolissa auttamassa Ozzy Osbournea tämän soolouran alkutaipaleella. Hän paitsi soitti bassoa Osbournen kolmella ensimmäisellä sooloalbumilla myös sanoitti ja oli vahvasti mukana sävellystyössä. Daisley nimi jätettiin kuitenkin pois tekijätiedoista levyjen alkuperäisissä painoksissa, minkä johdosta basisti nosti asiasta oikeusjutun saadakseen nimensä esiin sekä tälle kuuluvat, maksamatta jääneet korvaukset ansioistaan.
Daisley voitti oikeusjutun, mutta tästä suivaantuneena Ozzyn vaimo ja manageri Sharon meni ja julkaisi Ozzyn kahdesta ensimmäisestä sooloalbumista uusintapainokset, jossa basistin sekä rumpali Lee Kerslaken, joka oli myös mukana Daisleyn haasteessa, osuudet oli korvattu Ozzyn silloiseen soolobändiin kuuluneiden Robert Trujillon ja Mike Bordinin soittamilla raidoilla. Daisleyä ei myöskään pyydetty mukaan viime kesänä järjestettyyn Ozzy Osbournen jäähyväiskonserttiin, johon osallistui muita Ozzyn entisiä soolobändin jäseniä kuten Jake E Lee ja Rudy Sarzo.
Tuoreessa Loaded Radion haastattelussa Bob Daisley sanoo, että hän ei olisi joka tapauksessa pystynyt osallistumaan konserttiin, mutta olisi ollut otettu, jos häntä olisi kysytty mukaan tai jos häntä olisi muistettu konsertin yhteydessä edes pienellä maininnalla.
”COVID iski minuun todella kovaa muutama vuosi sitten enkä voi sen vuoksi lentää minnekään. En olisi siis päässyt sinne vaikka olisin halunnutkin. Mutta se, ettei minua edes mainittu vaikka tuhannet ihmiset siellä lauloivat minun kirjoittamiani lyriikoita? Se tuntui hieman… En edes löydä sanaa sille”, Daisley toteaa.
Basistin mukaan hän on puhunut Sharon Osbournelle viimeksi pian neljännesvuosisata sitten.
”Se oli luultavasti New Yorkissa 2001, kun 9/11 tapahtui. Minulla ja Leellä oli silloin käynnissä oikeusjuttu maksamattomista rojalteista ja Diary of a Madman -levyn vääristä tekijätiedoista. Silloin olen luultavasti puhunut hänelle viimeksi”, Daisley tuumaa.
”Minä ja Sharon tulimme aikonaan hyvin juttuun ja Ozzy ja minä olimme hyvinkin läheisiä. Oli hyvin surullista nähdä, miten se kaikki loppui. Kun kuulin Ozzyn kuolleen, muistot tulvivat mieleeni ja itkin. Sillan alta virtasi paljon likaista vettä, mutta oli myös paljon hyviä aikoja. Paljon naurua, iloa ja luovuutta. Sinä päivänä kaikki ne asiat palasivat mieleen ja itkin.”
Daisley sanoo olevansa enemmän kuin avoin sille, että hän ja Sharon avaisivat taas keskusteluyhteyden.
”Kyllä minä puhuisin hänelle. En vihaa häntä. Jos on jotain puhuttavaa, tietenkin puhuisin. En ole vihamielinen henkilö, en kanna kaunaa.”
