Uuden Borderland-albumin 26. syyskuuta julkaiseva Amorphis on isosti mukana Soundissa 8/25. Ari Väntänen haastatteli kitaristi Esa Holopaista ja kysyi tältä kaikenlaisia asioita Amorphisin pitkän uran eri vaiheista. Mitä nykyaikaan tulee, tuleva levy edustaa jälleen jotain uutta jo vanhastaan muuntautumiskykyisen bändin historiassa: edelliset kolme levyä tuottanut Jens Bogren on poissa, ja hänen tilallaan operoi uusi mies. Miten tämä vaihdos on vaikuttanut yhtyeen soundiin? Lue katkelma pidemmästä haastattelusta alempaa, loput sitten lehdestä.
Voi olla, että Borderland aloittaa uuden aikakauden Amorphisin tarinassa. Bändi nimittäin kokeilee jälleen jotakin uutta: levyn julkaisija on Reigning Phoenix ja tuottaja Jacob Hansen. Esa Holopaisen mukaan tuottajan vaihtamiseen oli erinäisiä syitä.
– Jens Bogren on nykyään innostuneempi Bogren Digitalin musasofta- ja plugariasioista kuin albumien tuottamisesta. Kyllä hän studiohommiakin tekee, mutta me oltiin tehty jo kolme levyä kimpassa. Tuli fiilis, että nyt voisi olla hyvä sauma freesata Amorphisin yleisilmettä ja hakea vähän jotakin uutta. Juttelin asiasta Jensin kanssa, ja hän kannusti kokeilemaan, kun siltä kerran tuntuu.
Uutta tuottajaa mietittäessä Jacob Hansenin nimi nousi esiin ensimmäisten joukossa. Hänet tunnetaan Volbeatin luottomiehenä.
– Michael Poulsen puhui Jacobista paljon hyvää ja sanoi, että kannattaa kokeilla. Itse innostuin siitä, että Hansen tuotti D.A.D:n uusimman levyn. Hän vetelee hyvin isolla pensselillä eli tuottaa sekä raskasta metallia, kevyempää musaa että kaupallisempaa tavaraa. Sellainen laaja-alaisuus on meille iso plussa. Ja kun eka Zoom-palaveri pidettiin, hyvä synergia löytyi nopeasti.
Jotakin uutta haettiin ja sitä myös saatiin: Holopainen kertoo Bogrenin ja Hansenin olevan erilaisia niin persooniltaan kuin työskentelytavoiltaan. Siinä missä Bogren saattaa puuttua hyvinkin pieniin yksityiskohtiin, Hansen antaa bändin soittaa ja tutkii vasta jälkeenpäin, jäikö ottoihin korjattavaa.
– Meillä oli toive jonkinlaisesta uudistumisesta, mutta ei se varsinainen pyrkimys ollut, Holopainen pyörittelee.
– Mulla esimerkiksi on biisintekijänä omat maneerini. Lähetin Hansenille aika monenlaisia biisejä. Kokonaisuuden hahmottaminen oli tuottajan vastuulla. Hän vei albumia haluamaansa suuntaan valitsemalla sille tietyt kappaleet.
Amorphisilla on oma musiikillinen luonteensa, josta usein kuullut luokittelut ”progressiivinen metalli” ja ”melodinen death metal” kattavat vain osan. Pitkän linjan bändin olemus ei ole ulkopuolisten muokattavissa, ja Borderlandille tehdyissä muutoksissa onkin kyse lähinnä kosmetiikasta tai hienosäädöstä. Albumin leimallisimpia piirteitä ovat melodisuus ja suoraviivaisuus.
– Meidän edellinen levy Halo sisälsi vähän kimurantimpaa musiikkia, minkä vastapainoksi haettiin nyt jotakin streitimpää. Yleisön odotuksia ei pysty miettimään, kun tekee musiikkia – tai pikemminkin kun sitä tulee. On myös väärä tulokulma säveltämiseen yrittää miellyttää muita. Voi ainoastaan toivoa, että kukaan ei pety, Holopainen sanoo.
Kun kuuntelee peräkkäin The Karelian Isthmusin ja Borderlandin, Amorphisin tien pituus on korvin havaittavissa. Mahtaako olla faneja, jotka ovat pysyneet kyydissä ihan alusta saakka?
– On niitä, Holopainen vakuuttaa.
– Suomessa on, Keski-Euroopasta löytyy ja Jenkeissäkin meitä moikkailevat samat tyypit, jotka olivat mestoilla jo meidän ekalla Amerikan-kiertueella. Kaikkein makeinta on, kun vanhat fanit tulevat keikoille lastensa kanssa. Onhan se uskomatonta, että me ollaan luotu musiikillamme joihinkin ihmisiin niin vahva suhde, että ne ovat diggailleet meitä yli 30 vuotta.