CMX uudelle levy-yhtiölle ja studioon

25.1.2012 09:03

CMX:n oli määrä aloittaa 14. albuminsa äänitykset vuodenvaihteessa, mutta startti siirtyi rumpali Tuomas Peipon käsivamman tähden maaliskuun puoliväliin. Samalla julkaisu lykkääntyi alkusyksyyn.

CMX:n oli määrä aloittaa 14. albuminsa äänitykset vuodenvaihteessa, mutta startti siirtyi rumpali Tuomas Peipon käsivamman tähden maaliskuun puoliväliin. Samalla julkaisu lykkääntyi alkusyksyyn.

Tuomaksen käsi murtui lomalla tennistä pelatessa, kertoo laulaja A.W. Yrjänä Soundin uutisille. – Miksi näitä juttuja osuu aina niiden kohdalle, jotka eivät juo viinaa? Onneksi saimme vaihdettua sessiot päittäin Neljän Ruusun kanssa. Muuten olisi tullut hankalaa sekä studion että tuottajan aikataulujen suhteen.

Biiseistä valtaosan aiemmin tehnyt Yrjänä jakoi tällä kertaa vastuuta muun muassa kitaristi Timo Rasiolle.

Lähdin syksyllä Espanjaan rouvan kanssa sekä remonttievakkoon että kirjallisten velvoitteiden pariin ja jätin bändin jätkille ohjeet tehdä musiikkia. Ja hehän tottelivat! Etenkin Rasion riffikonetta lypsettiin nyt kunnolla. Kuulostimme ekoissa treeneissä tauon jälkeen meskaliinia napanneelta ruosteiselta metallisiililtä.

Vahvojen riffien ohella äänikuvaan on kuulemma hiipinyt koneita.

Päätimme vihdoin laittaa tuottajamme Rake Eskolinin tekemään sitä, mitä hän parhaiten osaa, Yrjänä nauraa.

CMX:n 18 vuotta kestänyt sopimus EMIn kanssa umpeutui syyskuussa 2010 ilmestyneeseen Iäti-albumiin, joten nyt koitti sopiva hetki vaihtaa julkaisutahoa – joskaan ei varsinaisesti yhteistyökumppaneita.

Gabi Hakanen, joka on pitkäaikaisimpia levy-yhtiökontaktejamme, houkutteli meidät uuteen kotiinsa. Muitakin tarjouksia tuli, mutta Ratas Music Groupille päädyimme.

Yrjänän kotirintamalta Porvoosta kuuluu hyviä uutisia. Viime elokuussa tapahtuneen murron selvittäminen etenee.

Tekijät saatiin kiinni syyskuun lopulla, mutta koska heillä oli jo ennalta niin iso rypäs syytteitä niskassaan, esitutkinta ei ole vieläkään valmistunut. Saimme onneksi osan tavaroistamme takaisin – kolhuilla, mutta kuitenkin.

TEKSTI: Petri Silas
KUVA: Gabi Hakanen