Vuoden 2026 ensimmäisen Soundin kannessa komeilee itseoikeutetusti Megadeth, jonka viimeinen albumi tuli julki tammikuussa lehden julkaisemisen aikoihin. Lehden sivuilla Dave Mustaine kertoo Timo Isoahon toimittamassa pitkässä haastattelussa monenlaisia kiinnostavia asioita – kuten sen, että Megadeth-kipparin sukujuuret löytyvät Suomesta. Ihmekös tuo sitten, että herra tulee hyvin toimeen bändinsä tuoreimman lisäyksen, suomalaiskitaristi Teemu Mäntysaaren kanssa. Lue alempaa katkelma pidemmästä haastattelusta, loppuosan voi tavata lehden sivuilta!
Lue myös: Soundi 1/26: Megadeth, Kissa, Sweatmaster, Stam1na, Teini-pää, Luukas Oja, Anna Inginmaa…
On toukokuu 1988, ja Helsingin Elävän musiikin yhdistys juhlii ensimmäistä vuosikymmentään Lepakon pihamaalla. Aurinkoisena loppukevään päivänä paikalle on saapunut tuhansia juhlijoita. Suurimman osan sotisopana on tiukat farkut, tennarit, bändipaita, nahkatakki ja farkkuliivi. Se ei ole yllätys, sillä päivän esiintyjälistalla ovat Stone ja Suomessa ensimmäistä kertaa esiintyvä Megadeth.
Keravalainen Stone on noussut kaikkien suomalaisten pikametallin ystävien tietoisuuteen loistavan debyyttialbuminsa ansiosta, ja bändin keikka on silkkaa energisen nuorisometallin juhlaa. Moshpit pöllyttää tannerta, ja pitkätukkaiset metallifanit crowdsurffailevat toistensa päällä.
Lisää herkkua on luvassa, sillä seuraavaksi Stonen tulikuumaksi lämmittämä yleisö saa tuta Megadethin voiman. Punatukkaisen Dave Mustainen kipparoima nelikko avaa pelin tyylikkäällä Set the World Afire -riffimyrskyllä ja päättää touhun reilua tuntia myöhemmin Anarchy in the U.K. -lainaviisuun.
Terävässä iskussa olevan losangelesilaisyhtyeen setistä löytyy useita viittauksia Metallicaan – Dave Mustainen edelliseen bändiin. Biisilistalla on Mustainen pitkälti säveltämä The Mechanix, jonka Metallica julkaisi The Four Horsemen -nimellä. Soittovuoron saa myös In My Darkest Hour, jonka Mustaine kirjoitti kuultuaan entisen yhtyetoverinsa Cliff Burtonin menehtymisestä. Kun tribuuttikappaleen viimeiset nuotit halkovat ruoholahtelaisilmaa, Mustaine huudahtaa: ”Rest in peace, Cliff!”
Nyt Megadethin Suomen-livedebyytistä on vierähtänyt lähes 37 vuotta. Vaikka se on julmetun pitkä aika, aiheesta täytyy kysäistä Dave Mustainelta.
Onko sinulla mitään muistikuvia Lepakon-keikasta?
– Ei… En voi parhaalla tahdollanikaan väittää, että pystyisin palauttamaan mieleeni yksittäisen konsertin. Ne olivat hemmetin kiireisiä aikoja, sillä levytimme ja kiersimme käytännössä tauotta, Mustaine vastaa.
– Olen silti aikamoisen varma, että tähän Helsingin-keikkaan liittyi hienoja väristyksiä, sillä minussa virtaa suomalaista verta. Isäni puoleinen suku lähti aikoinaan Pohjolasta kohti Yhdysvaltoja, ja jossakin matkan varrella heidän sukunimensä muuttui Mustosesta Mustaineksi.
Puhutaan Suomesta lisää tuonnempana, mutta mitä mieleesi nousee, kun ajattelet Cliff Burtonia?
– Tämä ei ole mikään uutinen, mutta hän oli äärimmäisen lahjakas muusikko. Mikä menetys se aikoinaan olikaan…