Megadethissä mainetekoja huhkinut Marty Friedman oli 1980-luvun lopulla ehdolla Ozzy Osbournen sooloyhtyeeseen. Kitaristitaituri muisteli tapahtumia argentiinalaisen TCDG Guitar Lessonsin haastattelussa.
Cacophonyssä Jason Beckerin kanssa soittanut Friedman asui noihin aikoihin San Franciscossa ja muusikon taloudellinen tilanne oli kauniisti ilmaistuna haastava.
”Soitin Cacophonyssä ja olin aivan persaukinen, aivan kodittomuuden kynnyksellä”, Friedman muistelee. ”Sharon Osbourne soitti ja sanoi, että minut lennätettäisiin halutessani Los Angelesiin koesoittoon.”
”’No tämähän se on siistiä’, tuumin ja kävin koesoitossa. Tein mielestäni hyvää työtä. En kuitenkaan sopinut bändiin. Muut olivat täysillä Losin metalliskenessä, käsiraudat vöillään ja Jack Daniel’s -t-paidoissaan. He olivat treeneissäkin täydessä tällingissä.”
”Ymmärsin että keikalle sonnustauduttiin esiintymisasuihin, mutta heillä oli treeneissäkin cowboy-hatut ja kaikki helyt. Heidät oli repäisty suoraan Sunset Stripiltä. Minä tulin paikalle t-paidassa ja farkuissa. Näytin tavalliselta tyypiltä jonka voisi äkätä vaikka bussipysäkiltä.”
Pesti meni lopulta Zakk Wyldelle, mutta Friedman ymmärsi päätöksen täysin.
”Hän oli täydellinen valinta”, kitaristi sanoo. ”Hän oli siihen hommaan niin paljon parempi valinta kuin minä, ja hän soittaakin todella hyvin. Ymmärsin sen, mutta noihin ajoihin ajattelin että tein kyllä hyvää työtä, mutta en uskonut heidän valitsevan minua. He luultavasti menivät treenien jälkeen ryyppäämään kun minä taas olin enemmän kiltti poika. Todella tylsä tapaus.”
