Ian Hill ja Rob Halford muistelevat Metal Hammerissa Screaming For Vengeance -albumin syntyprosessia – johon liittyi äänityspaikkana toimineen bailusaaren maineen mukaisesti reilusti kaikenlaista yöllistä sekoilua.
1980-luvulle siirryttäessä Judas Priest oli jättänyt progressiivisemmat elementit vähemmälle ja siirtynyt tiukemmin hevin pariin. British Steel oli Hillin näkemyksen mukaan yhtyeen ensimmäinen ehta heavy metal -levy.
Sen seuraajaa varten orkesteri halusi äänityspuuhiin Ison-Britannian ulkopuolelle, ja sopiva paikka löytyi Ibizasta. Siellä syntyi Point Of Entry.
Alkuvuodesta 1982 Priest-poppoo suuntasi uudelleen Ibizaan, tarkoituksenaan äänittää Screaming For Vengeance. Tuolla visiitillä rellestyspotikka rullattiin kuitenkin miedosta ankara-asentoon.
”Se oli sama juttu kaikkialla. Mistä luulet Mötley Crüen saaneen ideansa?”, Hill toteaa naureskellen. ”Romutimme useamman auton ja pari prätkääkin.”
”En tiedä kuinka selvisimme sen levyn teosta hengissä”, Halford ihmettelee. ”Se oli yhtä kuolemantanssia. Menin joka ilta kylille ja vedin pääni täysin sekaisin. Ian ajoi vuokra-auton studion edustan lampeen neljältä aamuyöstä ja herätti kaikki.”
Muusikoiden lisäksi myös tuottaja Tom Allom kunnostautui hummailun saralla.
”Minulla on hämäriä muistoja Tomista laskemasta kourua pitkin vaahtokylpyyn kolmelta aamuyöstä”, Halford kertoo. ”Kaikkihan tietävät, että keskiyön jälkeen touhu menee vähän sekavaksi.”
Kitaristi Glenn Tipton saattoi silti olla kaikista villein bile-eläin.
”Glennissä oli vähän Keith Moonia”, Halford sanoo. ”’Tiedän yhden kikan: vaihteita voi vaihtaa ilman kytkintä ja hypätä ykköseltä suoraan kolmoselle’, hän vaahtosi.”
”Lopulta vuokra-autofirmasta soitettiin. Sieltä tuli tyyppi kirjekuoren kanssa ja kaatoi sen pulverimaisen sisällön pöydälle. ’Tämä on joko tosi hyvä tai huono juttu’, tuumin. Siinä oli kytkimen ja jarrujen jäänteet. Meidän täytyi löytää uusi pirssifirma, mikä oli vähän hankalaa sillä sana oli kiirinyt ympäri saarta.”
Levyn isoin hitti You’ve Got Another Thing Comin’ syntyi vasta äänityssessioiden lopussa.
”Meillä oli muutama päivä aikaa ennen lähtöä ja yritimme epätoivoisesti tehdä uuden biisin”, Halford muistaa. ”Se saatiin kasaan todella nopeasti, ja sen takia hautasimme sen levyn kakkospuolelle.”
Muusikoiden hämmästys olikin suuri, kun levy-yhtiö ilmoitti haluavansa julkaista kappaleen singlenä.
”Se biisi breikkasi meidät läpi Amerikan lisäksi ympäri maailman”, Hill sanoo.
Kommelluksilta ei vältytty levyn julkaisun jälkeisellä kiertueellakaan.
”Kerran taksi tuuppasi K. K.:n nurin Saksassa”, Halford muistelee. ”Glennistä tuli yhtäkkiä lääkintämies. ’Hän tarvitsee kuumaa vettä”, Glenn ohjeisti. Joku riensi hakemaan ämpäriä ja pyyhkeitä. Ne kastettiin veteen ja laitettiin K. K.:n päälle, mutta tämä alkoi kiljumaan tuskasta. ’Pahinta oli, että olin tuolloin ihan happopäissäni’, Glenn sanoi myöhemmin.”