Rohkeat kuvat -yhtyeen basistina tunnetuksi tullut Nora Moberg on julkaissut soolodebyyttinsä Hereillä. Artistinimellä Kulta operoivan Mobergin musiikissa 2000-luvun alun indierockista ja dreampopista ammennettu nostalgia nivoutuvat yhteen modernin tarttuvan poptuotannon kanssa.
– Bänditoimintaahan mulla on tosiaan indiepuolella takana jo paljon. Nautin niin monenlaisesta musiikista ja suhtaudun musiikkiin niin intohimolla, että on luontevaa olla monessa mukana. Tässä roolini on erilainen kuin vaikka Rohkeissa kuvissa tai Nikita Titovissa, ja se tarjoaa eri asioita. Solistina olen bändeissä kyllä toiminut aiemminkin ja osallistunut kirjoitusprosessiin. Sooloartistiuden sysäisi liikkeelle erityisesti se, että halusin kirjoittaa hetken itsekseni ja nähdä mitä luon, jos en aseta itselleni vaatimuksia luoda mitään tiettyä, Moberg avasi Soundin Aki Nuopposelle sooloilunsa taustoja.
Syntyi poppia. Popeimmat ideat eivät olleet koskaan oikein löytäneet kanavaa päästä ulos ja lopulta kappaleista tuli Mobergille niin rakkaita, ettei hän tahtonut lähteä muokkaamaan niitä ulkoisiin tarpeisiin. Yhdessä tuottaja Pekka Rajamäen kanssa löytyi pienen vaivan ja ihmettelyn jälkeen suunta ja tapa saada Mobergin ideat ulos.
– Pekka on ollut kyllä taivaan lahja, vaikuttanut valtavasti yleissaundiin ja auttanut katsomaan omia biisejä ulkopuolisen silmin. Julkaistaan myös tulevat sinkut Pommisuoja -levy-yhtiön kautta, jonka A&R:nä Pekka toimii.
Miten Moberg sitten päätyi käyttämään artistinimeä esimerkiksi etu- tai sukunimen sijaan ja miksi nimeksi tuli juuri Kulta?
– Nimi lähti siitä, että halusin välttää arkisuutta. Haluan, että nimi kutkuttaa kuulijan mielikuvitusta ja vie jo itsessään johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Nimenä Kulta on sopivan nostalginen, romanttinen ja herkkä ja kuvastaa musiikkia hyvin, Moberg kuvailee.
Kulta on yhdistelmä uutta ja vanhaa, tarttuvaa ja itkettävää.
Hereillä-single on Mobergin mukaan kollaasi omista ja muiden tarinoista liittyen koti-ikävään, erillisyyden tunteeseen ja muistoissa kiinni elämiseen.
– Kappaletta on inspiroinut se, miltä kotona käyminen tuntuu kun piha on kasvanut umpeen, kylän keskusta tuntuu aiempaakin pienemmältä ja ennen niin läheiset ihmiset ovat etääntyneet. Tavoittelin tekstiin nostalgiaan liittyvää anhedoniaa ja Liisa Ihmemaassa -fiilistä. Biisin kertoja etsii itseään tutuista paikoista, yhteisistä muistoista ja peileistä, mutta yhteys on auttamattomasti katkennut. Samalla siinä, että yhteys joskus olikin olemassa, on jotain tosi kaunista.
Kirjoittajana Mobergia kiinnostavat ainakin ihmisen herkkyys ja hauraus, vaikeiden asioiden kieltäminen ja kohtaaminen, yksinäisyyden ja yhteyden kokemus, luonto, rakkaus ja luopuminen.
– Nämä teemat kuuluvat teksteissäni mielestäni kaikki aika selkeinä. Kutsun musiikkiani indiepopiksi, mutta tietty melankolisuus asettaa kai musan jollain tapaa myös iskelmäjatkumoon, Moberg pohtii.
– Ihailen PMMP:tä ja Jori Roosbergia suuresti ja koen heidät suurimpina vaikuttajinani mitä popmusiikkiin tulee, mutta koska kuuntelen musiikkia laajasti, on lopputulos sekoitus vähän kaikkea. Pekan kanssa ollaan fiilistelty esimerkiksi Rubikia, ja tykätään molemmat sen ajan indierocksaundista.
Kulta-albumi siintää jo horisontissa ja Mobergilla on selkeitä mielikuvia, mitä se tulee pitämään sisällään.
– Rehellisiä tarinoita ihmisyyden eri puolista! Lohtumusaa kaikille herkkiksille. Nostalgista mutta modernia poppia siinä mielessä, että se on osin soitettua ja osin koneellista. Kulta on yhdistelmä uutta ja vanhaa, tarttuvaa ja itkettävää.
Teksti: Aki Nuopponen