Niin se vaan Hanoi Rocksin kova vaikutus pomppaa esiin sieltä täältä.
X Japan -nimi ei välttämättä herätä maailman suurimpia intohimoja isossa osassa suomalaisia, mutta sanottakoon nyt sen verran, että kolmisenkymmentä miljoonaa albumia uransa aikana myynyt X Japan on 80-luvulla Japanissa aloittamansa taifuunin jälkeen ehtinyt täyttää muun muassa Lontoon Wembleyn ja New Yorkin Madison Square Gardenin äärimmäisen innokkailla faneilla.
X Japan on myös visual kei -tyylin (niin, juuri se kaikin mahdollisin tavoin näyttävä tyyli, jota mietit) on edelläkävijä, ja Japanista löytyy tuhansia X Japanin innoittamia bändejä. Aika monta niistä on nähty Suomessakin vime vuosina – vaikkapa D’espairsRay ja MUCC.
Juuri Suomessa teatteriesityksen saaneessa We Are X -dokumentissa Kissin Gene Simmons puolestaan sanoo: ”If they sang in English, this could be the biggest band in the world.” (Kerrottakoon, että ensi keväänä ilmestyvä uusi X Japan -albumi, ensimmäinen yli kahteen vuosikymmeneen, on laulettu englanniksi).
Mutta niin, se Hanoi Rocks.
Jos X Japan oli omassa maassaan aikoinaan se ”avaruudesta tullut bändi” niin täsmälleen samat sanathan sopivat Hanoi Rocksiin. Kun Michael Monroe ja kumppanit astelivat N*****n T*******n lavalle siinä 80-luvun alkupuolella niin kulttuurishokki oli tosiasia. Ja samalla Suomi otti askeleen kohti Eurooppaa, tai ainakin jotakin.
Nyt tuntuukin hienolta tajuta, että jopa X Japanin vallankumoukselliset kaverit ovat olleet 80-luvulla innoissaan Hanoi Rocksista.
Todistusaineistoa ylä- ja alapuolella Tragedyn verran.
