Rushin paluu on yksi tämän vuoden suurista puheenaiheista rockmaailmassa. Miksi ja miten Alex Lifeson ja Geddy Lee päättivät tuoda progerockin jättiläisen takaisin esiintymislavoille, kun viikatemies korjasi bändin maineikkaan rumpalin Neil Peartin vuonna 2020? Ja miten kaksikko oikein löysi sopivan paikkaajan Peartin tasoisen supersoittajan tilalle? Soundin päätoimittaja Matti Riekki päätti ottaa asiasta selvää ja keskusteli aiheesta itsensä Geddy Leen kanssa. Kanadalaismuusikko kertoikin aiheesta mielellään ja perusteellisesti. Lue alapuolelta katkelma pidemmästä haastattelusta, paljon lisää Rush-asiaa löytyy sitten lehden sivuilta.
Syyskuussa 2022 järjestettiin kaksi tribuuttikonserttia, joilla kunnioitettiin puolisen vuotta aiemmin menehtynyttä Foo Fighters -rumpali Taylor Hawkinsia. Ensimmäinen soitettiin Lontoossa, toinen Los Angelesissa, ja kummankin sakean tähtipölyisessä esiintyjäkaartissa nähtiin Lee ja Lifeson esittämässä kolme kappaletta Rushia.
Neil Peartin pallille kapusi kovia nimiä: Englannissa homma hoitui Dave Grohlin ja maailmankuulun sessiorumpalin Omar Hakimin kapuloin. Losissa tositoimiin pääsivät Grohlin lisäksi Red Hot Chili Peppersin Chad Smith ja Toolin Danny Carey.
Heistä jälkimmäinen vaikutti Moving Pictures -klassikkolevyn (1981) XYZ-biisiä paukuttaessaan ilmiselvältä valinnalta paikkaajaksi, jos Rush vielä joskus päättäisi suunnata lavoille – ja sellaisen ajatuksenhan tributointi Rush-konkarien mieliin istutti, kuten myöhemmin on käynyt ilmi.
Kun artikkelin alussa mainitsemani julkistusvideo sitten pamahti ilmi lokakuussa 2025, yllätyksistä suurin taisi olla tuuraavan rumpalin nimi, joka ei ollutkaan Danny Carey vaan… Anika Nilles.
Siis kuka?
Lee selitti videolla rekrytoinnin juurten johtavan bassoteknikkoonsa John McIntoshiin. Lempinimellä Scully kulkeva mies oli työskennellyt Jeff Beckille, jonka viimeiseksi jääneellä vuoden 2022 kiertueella Nilles oli soittanut, ja kuulemma hemmetin hyvin.
Kun ajatus paluusta lavoille alkoi konkretisoitua, Lee ryhtyi ottamaan suosituksesta selvää Youtube-videoiden avituksella ja vakuuttui. Lifesonillekin kelpasi, ja maaliskuussa 2025 oltiin siinä pisteessä, että Nilles ”salakuljetettiin” Kanadaan tapaamaan Rush-kaksikkoa. Samalla saksalaissoittajasta otettiin mittaa treenikämpällä.
Nillesin suosittuja soittovideoita ei tarvitse väijyä kovinkaan kauan, kun hoksaa kyseessä tosiaan olevan virtuoosimaisen soittajan. Mutta kuten tiedämme, sehän ei yksistään riitä. Leen mukaan tärkeintä olikin tunnepuolen yhteys ja yhteensopivuus. Hieman sovittamista lienee myös siinä tosiseikassa, että Nilles on syntynyt vuonna 1983, jolloin Rush oli julkaissut jo yhdeksän albumia.
Lee kertoo, että alkuunsa oli epäselvää, tuleeko Nilles selviämään haasteesta.
– Ensimmäisellä kerralla Anika tuli Kanadaan viideksi päivää. Olimme antaneet hänelle viisi biisiä opeteltaviksi. Hän kärsi aikaerorasituksesta ja kamppaili hieman biisien rakenteiden kanssa, mutta hänellä oli todella hyvä asenne. Otimme biisejä haltuun aamupäivän ajan, kunnes oli aika alkaa puhua siitä, miltä niiden pitäisi tuntua. Anikan täytyi ymmärtää, millainen suhde Neilin bassorummulla, virvelillä ja haitsulla oli, Lee selittää.
Hänen mukaansa Peart oli ennen kaikkea ryhdikäs ja tekniikasta tarkka rumpali, jonka pyrkimys oli kuitenkin aina päin svengiä. Toisin sanoen svengatakseen piti hallita ensin ryhti. Paitsi että Nilles on huikean taitava soittaja, hänellä tuntuu olevan sisäsyntyinen taito svengata, mikä ei välttämättä sovi aina yhteen annettujen ohjeiden kanssa.
Viidennen treenipäivän aluksi Lee ja Lifeson palaveerasivat, missä Nillesin kanssa mennään. He listasivat plussia ja miinuksia, ja ensimmäisiä tuli rivitolkulla. Ainoastaan tunnepuoli oli vieläkin kysymysmerkki.
– Saavuimme studiolle ja aloimme taas soittaa – ja hän naulitsi homman. Naamani oli kunnon virneessä ja myös Alex hymyili, ja silloin tiesimme. Meillä tulee olemaan hauskaa, mutta työtä on paljon ja Anikan kanssa täytyy käydä läpi joka ikinen biisi, jotta niiden fiilis on oikea. Hänellä on kuitenkin kaikki tarvittava onnistumiseen. Hän on myös persoonana huippu eikä pelkää mitään.