AC/DC:n uusi Black Ice -studioalbumi ilmestyy 20. lokakuuta. Uudessa Soundissa on tarjolla sekä AC/DC-juttu että suomalaisartistien mietteitä australialaislähtöisestä orkesterista. Tässä vielä muutamien muidenkin kommentit:
Kai Hahto (Wintersun): – Laulutyyli ja Angus Youngin koulupoika-asusteet sekä miehen lavakarisma. Toki myös suoraviivainen tapa tehdä biisejä. Rumpalilla ei ole hirveästi komppivaihtoehtoja, mutta homma toimii kuin junan vessa. Bändi ei ole juuri tyyliään muuttanut, vaikka miehistönvaihdoksiakin on ollut. Paikka genren huipulla on joka tapauksessa säilynyt. Nostan hattua!
Aleksi Keränen (Bloodpit): – Laulajan vaihtuminen onnistuneesti, täydellinen komppiryhmä ja keikan loppuhuipennuksena käytettävät tykit. On suoranainen ihme jos tärykalvot eivät vuoda verta niiden pamausten jälkeen. AC/DC:n tuotantoa pitää ehdottomasti kuunnella mahdollisimman lujaa, suurella porukalla ja oluen maku suussa.
Erkki Seppänen (KYPCK, Dreamtale, Tuiran Miliisi): – Nuoruus! Pussikalja ja Thunder-huudot. Ukkonen ja kumista valmistetut äänihuulet… AC/DC on kestävä osoitus rumien miesten eläimellisestä "sex appealista".
Jute Musikka (51koodia, Kumikameli): – Useimmille tulee mieleen kotijoukkueen ylivoimamaali ja Thunderstruck. Asiaan enemmän vihkiytyneille australialaiset kääpiökanit sekä maailman paras rockbändi.
Hyrde (Stam1na): – Vanhan liiton kitaravetoista rock-musiikkia, josta ei munat puutu. Lyhyet, paidattomat aussi-jätkät.
Malja (Lapko): – Tulee mieleen Leviksen leveä vyö, johon sidoin teininä korvalappustereot ja kuuntelin sitten bändiä lenkillä. Lisäksi Turun Areena-keikka oli ensimmäinen suuri konsertti, jossa olen ollut.
Kita (Lordi): – AC/DC on kuin peruskallio, mihin voi luottaa. Ei slovareita tiedossa.
Michael Montoe: – Tulee mieleen Bon Scott. Kaikkien aikojen coolein rocklaulaja.
Jyrki (The 69 Eyes): – Bikinichicksit farkkushortseissa joraamassa!