Artisti: AC/DC

Kolumni: Arvokkaan ja irvokkaan välinen raja on häilyvä – ja moni rockin jättiläinen on ylittämässä sen

”Älä nukahda siihen hyvään yöhön sovinnolla / vanhuuden pitäisi palaa ja kirota illan saapuessa / riehua valon kuolemaa, raivota raivoamalla”, kirjoitti walesilainen runoilija Dylan Thomas vuonna 1947. Saman vuoden lokakuussa päästi Englannin sydänmailla Blackheathissa ensiparkaisunsa pieni poikalapsi, joka sai nimekseen Glenn Raymond Tipton – ja jolle nämä kuuluisat säkeet ovat nyt surullisen ajankohtaisia.

Sitten hieman harvinaisempaa AC/DC-taltiointia vuodelta 1976 – näin tulevat legendat paahtoivat It’s A Long Way To The Topin tahtiin australialaislukiossa

Harva yhtye on tiivistänyt rock ’n’ rollin syvintä olemusta yhtä tanakaksi riffitaiteeksi kuin 1970-luvun AC/DC. Vuosikymmenen loppua kohden legendaarisen Bon Scottin johdolla keikkalavoja ympäri maailmaa hullaannuttanut poppoo oli juuri läpimurtonsa kynnyksellä vuonna 1976, kun se esiintyi marraskuun 3. päivä Australian St.Albansissa paikallisen lukion salissa.

Mikäli nämä AC/DC:n tahtiin vilkkuvat jouluvalot eivät saa joulumielelle, niin ei sitten mikään!

Eräs lähestyvän jouluaaton varmimmista merkeistä tuntuisi viime vuosina olleen rock-fanien asumuksiensa ympärille kietomat jouluvalot ja muut aihepiiriin koristeet, jotka on synkronoitu välkkymään erinäisten klassikkokappaleiden tahtiin. Näin on tehnyt myös Chris Callahan -niminen herrasmies, jonka AC/DC:n Thunderstruckin tahtiin välkkyvien koristelujen luulisi levittävän melkoista joulu- ja juhlamieltä pitkin poikin naapurustoa – ohikulkijoista nyt puhumattakaan.