Kun nykyään puhutaan progerockista tai -metallista, esiin nousee ennemmin tai myöhemmin Opethin nimi. Mikael Åkerfeldtin johtama ruotsalaisyhtye oli parikymmentä vuotta sitten yksi progressiivisen metallimusiikin suurimmista ja kauneimmista suunnannäyttäjistä, ja vuoden 2011 Heritage-albumin jälkeen se on viihtynyt lähempänä perinteistä progerockia. Tuoreessa Prog Projectin haastattelussa Åkerfeldt kuitenkin tuumaa, että termi ”progressiivinen” on alkanut menettää merkitystään – ainakin siinä asiayhteydessä, missä sitä on totuttu käyttämään.
Åkerfeldtilta kysyttiin haastattelussa, onko hänen mielestään vaikeaa kehittää Opethin soundia edelleen ja pitää bändi progressiivisena. Muusikko vastaa, että tavallaan ei ja tavallaan kyllä.
”En aivan tiedä, onko progressiivisena pysyminen minusta tärkeää, koska en oikeastaan tiedä, mitä se nykyään tarkoittaa. Ennen vanhaan sen määritteleminen oli helpompaa, koska alan bändin sekoittivat eri musiikkityylejä ja muuta sellaista. Nykyään se tarkoittaa enemmänkin nopeita kitarasooloja ja siitä on kehittynyt oma tyylinsä, joka ei kenties ole lopulta kovin progressiivinen”, Åkerfeldt sanoo ja jatkaa:
”Minusta progressiivisesta musiikista, varsinkin rockissa ja metallissa, on tullut jokseenkin regressiivistä. Enkä osaa päättää, olemmeko me progressiivisia vai emme. Sen päättäminen taitaa olla yleisön tehtävä, mutta itselleni tämä asia on muuttunut koko ajan vähemmän tärkeäksi, koska en tiedä, mitä progressiiviseksi määritteleminen enää tarkoittaa.”
”Mutta kun sävellän musiikkia, on helppoa tavallaan kehittää sitä eteenpäin, koska minulla on niin paljon erilaisia vaikuttimia ja olen musiikin suhteen hyvin intohimoinen. Loppujen lopuksi yritän siis tehdä tunteikasta musiikkia.”
Åkerfeldt jatkaa, että kuten termi ”progressiivinen” antaa ymmärtää, hän haluaa jalostaa Opethin musiikkia uusiin suuntiin. Vanhojen juttujen toistaminen ei häntä kiinnosta, eikä taida kiinnostaa sekään, edustaako Opeth esimerkiksi progerockia vai ei.
”Ei, en halua toistaa itseäni. Monet faneistamme kenties haluavat, että tekisimme samoja juttuja kuin 2000-luvun alussa, mutta se ei minua liiemmin innosta. Haluan meidän menevän eteenpäin, mutta en välttämättä niin, että sopisimme edelleen progressiivisen rockin tai metallin karsinaan.”