Soundissa 2/26 vieraillaan myös musiikkimaailman pimeällä puolella. Black metal -yhtye Mayhemin laulaja Attila Csihar nimittäin kertaa Timo Isoahon toimittamassa pitkässä haastattelussa monivaiheista uraansa ja palaa myös niihin synkkiin aikoihin vuonna 1993, kun miehen yhtyetoveri Øystein ”Euronymous” Aarseth löydettiin surmattuna ja Varg Vikernes päätyi teosta kaltereiden taakse. Tämä kaikki vei Csiharin ymmärrettävästi huomattavan synkkiin vesiin. Lue katkelma pidemmästä haastattelusta alempaa, loppuosan voi tarkastaa lehdestä.
Lue myös: Soundi 2/26: Kuumaa, Ismo Alanko, Converge, Michael Monroe, Malla, Attila Csihar…
Sitten sait yhteydenoton Norjasta. Mistä oli kysymys?
– Yhtenä päivänä Mayhem-yhtyeen kitaristilta Euronymousilta tuli kirje. Hän kirjoitti diggaavansa Tormentoria ja kertoi Mayhemin etsivän laulajaa päivänsä päättäneen Deadin paikalle. Seuraavaksi hän lähetti Mayhemin nauhoituksia, mutta Deathcrush-ep ei ihan täysin vakuuttanut. Se oli liian punkhenkinen, vaikka punkista sinänsä pidinkin.
– Ei mennyt kauankaan, kun Euronymousilta tuli uudempaa materiaalia. Kun aloin tutustua De Mysteriis Dom Sathanas -levyn demoihin, olin puulla päähän lyöty. En ollut koskaan kuullut mitään niin nopeaa, raskasta, synkkää ja uhkaavaa. Olin täysin vakuuttunut ja ilmoitin olevani käytettävissä.
Lähdit Norjaan vuonna 1992. Millaisia ovat päällimmäiset muistikuvasi noilta ajoilta?
– Matkustin junalla Budapestistä Osloon. Hiljalleen jännitys alkoi kasvaa, sillä olin kuullut epämääräisiä huhuja kirkkojen polttamisista, itsemurhista ja muista tekosista. Kun pääsin perille, menimme koko yhtyeen voimin Euronymousin luokse. Siellä oli hämärää. Kynttilöitä, levyjä ja underground-lehtiä oli joka puolella. Tunnelma oli jännittynyt ja intensiivinen. Istuessamme iltaa tajusin jätkien olevan täysin tosissaan juttunsa kanssa. Lisäksi tuntui kuin minua olisi tarkkailtu: olenko valmis hyppäämään mukaan vai en. Ilmeisesti olin tarpeeksi vakuuttava, sillä seuraavana päivänä fiilis oli rennompi. Aloimme ystävystyä nopeasti.
– Ensimmäisissä treeneissä olin erityisen kiinnostunut näkemään, pystyykö Hellhammer oikeasti soittamaan rumpuja niin järjettömän nopeasti kuin nauhoilla. Pystyi, tai ehkä vieläkin nopeammin. Harjoittelimme muutaman päivän intensiivisesti ja lähdimme studioon.
Nauhoititte black metal -klassikko De Mysteriis Dom Sathanasin Bergenin maineikkaassa Grieghallenissa. Millaisia muistikuvia sinulla on Bergenistä?
– Asuimme studiosessioiden ajan Burzumin Varg Vikernesin luona, joka oli tuolloin Mayhemin basisti. Hänellä oli hieno asunto, parveke vuonolle päin ja näin. Tuli myös harvinaisen selväksi, että Varg on täysin lumoutunut Tolkienin fantasiamaailmasta.
– Kun tuli laulujen purkittamisen aika, kokeilin muutamia eri lähestymistapoja. Kaikki diggasivat levylle päätyneestä tyylistä, ja Euronymousin mielestä kuulostin kieroutuneelta saatanalliselta papilta. Studion laulukopissa oli maaginen tunnelma, sillä laitoin joka puolelle mustia verhoja ja taltioin omat osuuteni lepattavien kynttilöiden valossa.
– Kun olimme lähdössä paluumatkalle, huomasimme ikäväksemme, että Euronymousin isältä lainattu auto oli varastettu. Palasimme Osloon junalla, mutta tunnelma oli silti hieno, olimmehan purkittaneet mahtavan levyn. Jäin Norjaan vielä muutamaksi päiväksi ja puhuimme paljon bändin tulevaisuudesta: albumin julkaisemisesta, keikoista ja niin edelleen. Sitten palasin kotiin.
Hieman myöhemmin luvassa oli huonoja uutisia. Miten kuulit Euronymousin kuolemasta?
– Puhuimme Euronymousin kanssa puhelimessa hyvin usein, mutta loppukesällä 1993 yhteydenpito katkesi. Olin ihmeissäni. Sitten tuli lokakuu, ja eräs kaverini sanoi lukeneensa musalehdestä, että Mayhemin kitaristi on murhattu ja syyllinen on Varg. En uskonut ensin sanaakaan, mutta valitettavasti se oli totta.
– Olin shokissa ja täysin rikki. Itkin holtittomasti. Samaan aikaan Plasma Pool lopetti, sillä syntetisaattorimme varastettiin. Kaikki romahti kerralla, sadasta nollaan. Masennuin pahemman kerran. Aloin käyttää huumeita, ja seuraavat vuodet olivat sumuisen rankkoja.
Milloin ja miten asiat alkoivat muuttua parempaan suuntaan?
– Kokeellinen italialaisbändi Aborym otti yhteyttä 1998. Asiat johtivat toisiin ja lupasin tulla vierailemaan bändin Kali Yuga Bizarre -albumille. Aborymin tyypit olivat todella mielenkiintoisia, ja heidän rinnallaan tajusin turhankin selvästi, miten hukassa ja sekaisin olin. Sitten päätin muuttaa Italiaan ja liittyä bändiin kokopäiväisesti. Samoihin aikoihin aloin raitistua ja pimeys väistyi.