Niin on vuosi edennyt siihen pisteeseen, että Soundi 3/26 on ihan justiinsa kaupoissa. Lehti julkaistaan 27. maaliskuuta, ja mukana on taas kerran monenlaista jännittävää aina Maustetytöistä Radiopuhelimiin ja Rushista Antti Autioon. Myös Lost Societyn johtaja Samy Elbanna on menossa mukana, ja miehen haastattelussa käsitellään muun muassa helmikuussa esitettyjä Children of Bodom -juhlistuskeikkoja. Tuolloin Elbanna astui muutaman illan ajaksi Alexi Laihon saappaisiin, kun yhtyeen vanha miehistö soitti tuttuja ikivihreitä Helsingin Tavastialla. Millainen kokemus tämä Elbannalle oli, ja miten vaativaan urakkaan valmistauduttiin? Lue katkelma Timo Isoahon toimittamasta haastattelusta alempaa ja loput sitten perjantaina lehdestä!
Mennään vielä Children of Bodomiin. Bändin klassinen kokoonpano – Jaska Raatikainen, Janne Wirman, Henkka Seppälä ja Alexander Kuoppala – soitti Helsingin Tavastialla kaksi keikkaa helmikuun lopulla. Sinä hoidit Alexi Laihon osuudet. Miten homma lähti käyntiin?
– Kun minua kysyttiin mukaan, olin enemmän kuin otettu siitä, että bändin jätkät luottivat kykyihini. Oli selvää, ettei hommasta tule helppoa, mutta yhtä selvää oli sekin, että lähden messiin. Ja vaikka olin ihan fiiliksissä, asiassa on tietenkin myös surullinen puolensa: eihän mitään tällaista olisi tapahtunut, jos Alexi olisi keskuudessamme.
– Alleviivattakoon, etten koe olevani Alexin korvaaja vaan pikemminkin jonkinlainen viestinviejä. Ja millaista viestiä vienkään… Children of Bodomin kappaleet ovat edelleen sataprosenttisen relevantteja, maailman parhaita metallibiisejä. On huikea kunnia päästä kantamaan tällaisen musiikin soihtua eteenpäin.
Tavastian-keikat olivat täysosumia ja hoidit Laihon vaativat osuudet suvereenilla tavalla. Kuinka ankaraa treenaamista se vaati?
– Olen soittanut Children of Bodomin biisejä lähes kahden vuosikymmenen ajan yhteydessä jos toisessakin, mutta tätä juttua varten pistin uuden vaihteen silmään. Soitin omin päin koko parinkymmenen biisin setin joka päivä puolen vuoden ajan, ja totta kai bändin kanssa treenattiin intensiivisesti monta kuukautta.
Miten paljon sinua jännitti keikkapäivänä?
– Jo aamulla tapahtui outo juttu: avopuolisoni huomasi kylpyhuoneen lattialla veritipoista muodostuneen ympyrän. Tarkistimme ensimmäisenä sen, ettei veri tullut meistä. Asialle ei lopulta löytynyt mitään selitystä. En siis voinut olla ajattelematta, että tämä ”halo of blood” on universumin merkki. Että aika on nyt koittanut.
– Juuri ennen keikkaa jännitti hemmetisti. Ei niinkään bändin puolesta, sillä me oltiin harjoiteltu niin sanotusti loppuun asti. Enemmän mietitytti se, miten yleisö suhtautuu tähän juttuun – Bodomiin ilman Alexia. Onneksi sekin jännitys kaikkosi nopeasti, sillä porukka otti meidät vastaan avosylin. Kun jengi hoilasi täyttä kurkkua vaikkapa Towards Dead Endin tai Needled 24/7:n melodioita, se oli oikeasti ihan uskomatonta. Eihän Suomessa tapahdu sellaista ikinä!
Mikä sinulle on Alexin sooloista ikimuistoisin?
– Niitä on monia, mutta mainitaan vaikka Bodom After Midnight. Sen soolo on sekä haastava että palkitseva. Joskus nuorena ajattelin, että hemmetti, eihän tämä voi pitää paikkaansa… Eihän tällaista voi soittaa! Mutta sitten kun lopulta tajusin sen jutun, se olikin ihan looginen. Yksi asia on ihan satavarma: kukaan muu ei ole koskaan kirjoittanut tuollaisia sooloja!
Onko COB-keikkoja luvassa enemmänkin?
– En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että soitan jatkossakin Bodom-kappaleita omin päin, sillä maailman hienoimpien metallibiisien luukuttaminen on ihan parasta. Joten jos keikkoja vielä joskus tehdään, olen valmis!