Stratovarius päätti kiertueen tyylikkäästi – myös Timo Tolkki vakuuttui

Stratovariuksen menestyksekäs Suomen-rundi päättyi Möysän Musaklubilla soitettuun keikkaan maanantaina 5. joulukuuta. Torpan lähes ääriään myöten täyttänyt lahteleisyleisö antoi yhtyeelle erittäin lämpimän vastaanoton, eikä todellakaan syyttä: Stratovarius oli rundin päätöskeikalla loistavassa vedossa.

Noin puolitoista tuntia kestäneen keikan settilista oli mainio sekoitus uutta ja vanhaa. Tuore Survive-levy on saanut ylistävän vastaanoton kautta linjan, ja bändi soittikin albumilta kaikkiaan kuusi kappaletta. Stratovariuksen kaltaiselta pitkän linjan tekijältä, jonka takavuosien discografiasta löytyy lukuisia metalliklassikoita, on varsin rohkea veto sisällyttää noin puolet uudesta albumista uuden kiertueen livesettiin, mutta paikalle saapuneita diggareita ratkaisu ei tuntunut haittaavan millään tavalla. Pikemminkin päinvastoin: yleisön nyrkit nousivat raivokkaasti ilmaan Surviven biisien tahdissa, ja uusien kappaleiden sanatkin näyttivät olevan faneilla jo hallussa.

Mutta ovathan ne vanhat klassikot silti klassikoita. Kun Stratovarius päätti tasapainoiselta ja voimakkaalta soundanneen konsertin Black Diamondiin, Foreveriin, Unbreakableen ja Hunting High And Lowiin, aika harva joutui poistumaan paikalta pettyneenä. No, tuskin yksikään.

Ei myöskään Stratovariuksen takavuosien maestro Timo Tolkki. Kitaristi oli nimittäin pitkästä aikaa saapunut seuraamaan entisen yhtyeensä edesottamuksia, eikä Tolkki säästellytkään ylisanoja konsertin jälkeen.

– Kuuntelin Surviven autossa matkalle tänne Lahteen. Se on todella, todella hyvä levy. Mitä luultavimmin paras Strato-albumi, mitä minun aikakauteni jälkeen on ilmestynyt, kertoi Tolkki.

– Jätkät toimittavat livenä aivan helvetin hyvin tänä päivänä. Kotipelto (Timo) laulaa varmaan paremmin kuin koskaan, Rolle (Rolf Pilve) on mielettömän kova rumpali ja Lauri (Porra) sekä Matias (Kupiainen) tekevät selvää jälkeä kielisoittimien äärellä. Ja Jens on toki Jens… Kun jätkät vetivät tänään esimerkiksi Stratosphere-instrumentaalin, se kuulosti törkeän hyvältä. Ko. biisi ei myöskään anna armoa: jos sitä soittaa piirunkaan verran huolimattomasti, homma kaatuu saman tien.

Tolkki kehui aivan erityisellä tavalla Jens Johanssonin Polaris-levylle säveltämää Winter Skies -kappaletta.

– Onhan se todella kaunis sävellys. Ehkä jopa maailman kaunein – ainakin siltä se kuulosti tänä iltana!

Stratovarius-miehistön ja Tolkin keskinäinen jutustelu kesti lopulta pitkään, ja ”asialistalla” oli niin vanhojen Strato-aikojen muistelua kuin tuoreempiakin kulmia. Tolkki ja Kupiainen keskustelivat pitkään esimerkiksi Surviven tekemisen yksityiskohdista ja studiotyöskentelystä ylipäänsä.

Kun Soundin edustaja myöhemmin yöllä käänsi auton nokan kohti muita maita, hymy oli erittäin herkässä. Oli nimittäin todella, todella sykähdyttävää nähdä, että Timo Tolkin ja nykyisen Strato-kokoonpanon välit ovat mainiossa kunnossa. Klisee tai ei, mutta sanotaan silti: elämä on liian lyhyt hammasten kiristelyyn!