Pian on jälleen uuden Soundin aika! Soundi 10/25 ilmestyy 14. marraskuuta, ja lehden pääartikkeli onkin vahvasti pakollista tarkastettavaa kaikille klassisen suomirockin ystäville. Sielun Veljien L’amourha nimittäin on tullut komeaan 40 vuoden ikään, ja tämän kunniaksi Ismo Alanko ja Jukka Orma kertovat bändin huuruisista meiningeistä tuon hittilevyn ajoilta. Pitkän haastattelun on toimittanut Ari Väntänen.
Julkaistakoon tässä nyt esimauksi eräs pieni tyylinäyte siitä, mitä on luvassa. Edesmennyt Silu Seppälä kuului nimittäin Sielun Veljien ystäväpiiriin, ja eräänä päivänä tapahtui sillä lailla, että Seppälä meni Veljien keikkabussiin eikä päässyt sieltä enää pois. Tai pääsi hän loppujen lopuksi, mutta silloin oltiin jo ulkomailla. Näinkin voi käydä! Lue katkelma artikkelista alempaa ja loput sitten parin päivän päästä lehdestä.
Lue myös: Soundi 10/25: Sielun Veljet, Orvokki, Max Cavalera, Rättö ja Lehtisalo, Shiraz Lane…
L’amourhan biisit L’amour, Tiskirätti ja Ikävä ovat Alangon ja Orman yhdessä kirjoittamia. Miehet muistelevat rakennelleensa biisejä lähinnä treeneissä ja keikkabussissa. Jukka Orman mukaan Tiskirätti tehtiin hotellihuoneessa. Kyseinen kappale yhdistetään usein basistina ja näyttelijänä tunnettuun Silu Seppälään.
– Silulla oli tapana ruoskia itseään henkisesti. Kerran se kutsui itseään tiskirätiksi, ja siitä tuli biisin nimi. Mutta se ei pidä paikkaansa, että kertosäkeen fraasi olisi kokonaisuudessaan peräisin Silun suusta, Ismo Alanko sanoo.
Seppälä kuoli vain muutamia päiviä ennen Soundin haastattelun tekemistä. Vanhan kaverin poismeno tuntuu haikealta, mutta hänestä jäi paljon hauskoja muistoja.
– Kerran me oltiin lähdössä keikalle Roskildeen, ja Silu istuskeli aikansa kuluksi meidän bussissa. Kun lähdön hetki koitti, kuskimme Roger pani oven kiinni eikä päästänyt Silua ulos. Siispä Silukin lähti reissuun, koska sille ei annettu muuta vaihtoehtoa. Me hoidettiin hänelle kyllä ruokaa ja backstagepassi, Orma kertoo.
– Se oli melkein viikon matka. Jossain vaiheessa me annettiin Silun ilmoittaa puhelimella tyttöystävälleen, että hänet on kaapattu, Alanko lisää.
Seppälä oli usein Veljien matkassa myös vapaaehtoisesti. Kerran hän jopa soitti bassoa keikalla.
– Meillä oli Suomenlinnassa erikoinen veto, jossa hakattiin kaikenlaista metallitavaraa. Sekin liittyi ajatukseen, että mitä tahansa voi tehdä ja aina pitää keksiä jotakin uutta. Me bändin jäsenet keskityttiin soittamaan tynnyreitä ja ratakiskoja. Sande Vettenranta oli rummuissa ja Silu soitti bassoa. He joutuivat tietenkin osallistumaan myös bändin keikkarituaaleihin. Vielä varttia ennen vetoa Silu makasi reporankana ja vaikeroi, että ”mä en pysty mihinkään…”, Orma kertoo.