Mastodonin rytmikitaristi Bill Kelliher vieraili elokuussa Sixty Scales and the Truth -podcastin haastattelussa kertomassa bändinsä kuulumisia. Haastattelu julkaistiin vasta nyt – oletettavasti siksi, että yhtyeestä erotettu Brent Hinds kuoli viisi päivää haastattelun tekemisen jälkeen 20. elokuuta. Jutussa käsitellään laajasti Mastodonin kitaristikuvioita, ja näiden vatvominen olisi ollut suru-uutisen jälkimainingeissa arveluttavaa.
”Bändi on nyt vahvempi kuin koskaan. Ja siis kaikilla tasoilla – tarkoitan säveltämistä, kiertämistä, esiintymistä ja ihan vain kaveeraamista ja yhdessä hengailemista. Rehellisesti sanoen tässä oli sama asia kuin pitkässä parisuhteessa, josta ei ole vuosien jälkeen enää kovin innoissaan. Ihmissuhteet vanhenevat, niin vain tapahtuu, ja silloin voi hankkia uuden vaimon tai tyttöystävän tai jotain”, Kelliher sanoo ja jatkaa:
”Se on ainoa asia, mihin voin tätä verrata, ja kysymys on uuden bändin synnystä. Olemme viimein kaikki samalla aaltopituudella. Tässä on se bändi, jossa olen aina halunnut olla. Otamme siitä kaiken irti.”
Uudistuneessa yhtyeessä Hindsin tilalla soittaa Nick Johnston, josta Kelliher on selkeästi innoissaan. Kesän ajan Mastodonin keikkakitaristina toiminut Johnston on päässyt jo sille tasolle, että miehen kanssa sävelletään uutta musiikkia ja kaveri on mukana orkesterin tulevalla levyllä. Vaikuttaa siltä, että pestin vakinaistaminen on viimeistä sinettiä vaille valmis.
”Hän on pahuksen taitava. Ja ennen kaikkea hän on hyvin nöyrä ja innoissaan siitä, että hän on tässä meidän kanssamme. Hän sopii mainiosti porukkaan. Olemme aika rentoja kavereita emmekä ota itseämme liian vakavasti. Mutta mitä musiikkiimme tulee, elän ja hengitän Mastodonia joka päivä. Nickistä on kehkeytymässä samanlainen tyyppi”, Kelliher kertoo.
”Aluksi se tuntui rehellisesti sanoen oudolta. Se oli erilaista, kun [Johnston] ei ollut heppu, joka on ollut siinä vierellä 25 vuoden ajan. Mutta hän sopeutuu porukkaan nopeasti. Ja sävellämme yhdessä hullun lailla. Hän on myös jatkuvasti valtavan innoissaan kaikesta. Hän on lavalle noustessaan kuin karkkikauppaan päässyt lapsi.”
Kun Kelliheriltä kysytään, miten Johnston löydettiin, hän kertoo rumpali Brann Dailorin pistäneen kaverin kyvyt merkille jo vuosia aikaisemmin.
”Hän taisi olla äänittämässä joitain kitaraosuuksia Dethlokin Brendon Smallin kanssa Los Angelesissa vuosia sitten. Brann oli siellä tapaamassa ystäväämme Brendonia, ja hän kuuli, kun Nick soitti studiossa. Hän oli että ’herranen aika, kuka tuo tyyppi on, hän on todella hyvä'”, Kelliher kertoo.
”Hän sitten alkoi miettiä, että jos jotain ikinä tapahtuu, voisimme ehkä kokeilla soittaa tuon kaverin kanssa. Siitä se sitten lähti.”